Aidosti vapaapäivä

päivis: Tänään on sunnuntai, thaimaalaisen kalenterin mukaan viikon ensimmäinen päivä. Useimmille thaimaalaisille tämä on kuitenkin vapaapäivä. Viikko siis alkaa vapaalla, päinvastoin kuin meillä. Omien havaintojen mukaan vain lähinnä palveluammateissa ja ruumiillisissa töissä sunnuntainakaan ei jäädä vapaalle. Meidän tulevan kotimme raksakin oli kiinni vain kuninkaan syntymäpäivänä 5.12.

Omaan vapaapäivääni kuului pitkä kävelylenkki Jorman kanssa. Kävelimme ensin kotitalomme takareunaa pitkin kakkoskadulle. Kotitalomme, joka käytännössä on pitkä, yhteen rakennettu kerrostaloketju, toisella puolella kasvaa paljon kukkivia puita ja pensaita. Kuvasimme juuri meidän asuntomme edustalla olevia kukkia, jotka nyt tuntuvat olevan oikein loistossaan. Erilaisten punaisten kukkien joukossa kasvaa vaatimattoman oloinen kukka, joka erikoisuudellaan kuitenkin päihittää muut. En muista milloinkaan nähneeni tällaista kukkijaa, jolla samassa kukkatertussa olevat kukat ovat erivärisiä. Tämä on lähikuva. Kukat ovat halkaisijaltaan alle sentin kokoisia.

Tytöt taisivat piirtää rantahiekkaan
naaman kuvan.

Kuljimme vähän eri tavalla kuin tavallisesti, joten päädyimme lopulta rannalle, jolla emme ole ennen istuskelleet. Otimme tuolit ja sodat. Oletettavasti meitä ei pidetty venäläisinä, koska maksu perittiin vasta pois lähtiessämme. Tämäkin perustuu havaintoon: rannoilla venäläisiltä, elleivät sitten ole tutuksi tulleita vakiokävijöitä, maksu otetaan tullessa ja aina heti, kun itänaapurimme tilaavat lisää syötävää tai juotavaa.

Rannoilla oli paljon thaimaalaisia, kuten yleensäkin sunnuntaisin. Nyt väkeä oli tullut kauempaakin bussilasteittain. Rannalle tullaan perhekunnittain, mutta usein myös nuorempaa väkeä kokoontuu tiiviisti rantatuoleille syömään ja juomaankin muitakin kuin janojuomia.

Porukan nuorimmainen ottaa etualalla päivätirsat.

Meillä on aina mukanamme kulkukoirien lahjontapussi, kuten Jorma sitä nimittää. Pussissa on koirille tarkoitettuja nappuloita, jotka useinkaan eivät tunnu niille kelpaavan. Tänään oli toisin. Jopa kotikatumme mopotaksimiesten hyvin ruokittu lemmikki suostui syömään pari luun mallista nappulaa.
Hieman jäi surullinen mieli yhdestä kohtaamastamme koirasta, joka selvästi oli nälissään. Se näytti jääneen ehkä aivan yksikseen asustelemaan hiljentyneelle rakennustyömaalle, josta sen mahdolliset ruokkijat ovat siirtyneet muualle töihin.

Mietin vaan, kuinkahan käy Seven Seasin liepeillä pyöriville, melko aroille koirille. Nyt niitä vielä ruokitaan, mutta työmaan valmistuttua uudet asukkaat tuskin alkavat villikoiralaumalle isänniksi ja emänniksi. Thaimaassa olosuhteet ovat kuitenkin onneksi sellaiset, että ihmiset enimmäkseen syövät ulkosalla ja siinä sivussa koiratkin tulevat ruokituiksi. Ehkä juuri siksi niille eivät nappulat oikein kelpaakaan, kun ovat tottuneet syömään samaa kuin ihmisetkin.