Vähän pelkäsimme, että matkalaukkumme ei kulkisi kanssamme samalla koneella Thaimaahan asti, mutta pelko osoittautui turhaksi. |
Satuimme matkalla Helsingistä Kiovaan samalle penkkiriville Ylen äskettäin nimittämän Ukrainan-kirjeenvaihtajan, Kerstin Kronvallin kanssa. Hän uskoi, että pahin ei suinkaan vielä ole ohi. Kronvall kertoi ennen kirjeenvaihtaja-nimitystään käyneensä useammankin kerran Ukrainassa ja häneltä saimme tiiviin tietoiskun erityisesti maan pääkaupungista, Kiovasta. Tuli jopa mieleen, että siellä olisi mukava joskus käydä, kunhan maan olot tuosta joskus tasaantuvat. Itse asiassa Kiovaan sotatoimet eivät olekaan kai levinneet, mutta mistä tosiaan koskaan tietää, miten tilanne siellä etenee.
Lentomme Kiovaan ja sieltä Bangkokiin sujui melkein mutkattomasti. Hetkeäkään ei edes osannut pelätä, että jotain voisi sattua. Kerstin Kronvallkin vakuutteli, että lentoreitit eivät enää mene Itä-Ukrainan yli. Tosin tuota lentoon lähtöä piti koneessa odotella pari tuntia. Ihan tiedottamisen mestareita ukrainalaiset eivät tunnu olevan, sillä täysi koneellinen matkustajia istui pitkään ja välillä seisoikin ihmettelemässä, mistä viivytys johtuu. Lopulta yksi lentoemännistä suostui tokaisemaan, että jäätä pitää sulattaa koneen yltä. Hieman huvitti, kun matkustamossa alettiin taputtaa koneen viimein päästyä ilmaan. Yhtä iloisia tuntuivat olevan, kun viimein laskeuduimme Suvarnabhumin kentälle. Oli niin kuin kotimaisilla seuramatkoilla konsanaan ainakin ennen vanhaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti