Toinen juttu kertoi joskus viime vuonna julkisuuteen hetkeksi ponnahtaneesta nuorehkosta miehestä, joka päätti vaimolta mitään kysymättä myydä perheen irtaimiston ja lähteä koko porukalla Thaimaahan. Hesarin uusin Kuukausiliite kirjoitti miekkosesta jutun palstalla, jossa aina kerrotaan tarina jostain julkisuudesta kadonneesta.
Tämä tempauksestaan hetkeksi monille tutuksi tullut hemmo ei tietenkään päässyt Thaimaahan saakka, ja vaimokin on jo entinen. Mies tunnusti Kuukausiliitteessä, että elämä ei ollut oikein raiteillaan noiden Thaimaa-haaveiden aikana.
Ihmisellä on kai myötäsyntyinen tarve nähdä maailmaa. Joillakin lähtemisen tarve on vain vahvempi kuin toisilla. Thaimaassa on tullut tutuiksi monia sellaisia, jotka myös ovat päättäneet repäistä irti entisestä tekemättä siitä kuitenkaan suurempaa numeroa. Ehkä meilläkin Jorman kanssa on vähän samaa vikaa. Pitää olla jotain muutakin kuin tätä tavallista arkea. En tiedä, onko meidänkin elämässämme jotain samankaltaista kuin 90-vuotiaalla Kirsi Kunnaksella, joka naureskellen totesi, että he eivät miehensä kanssa ole viettäneet ihan virkamieselämää.
Thaimaalainen joulupöytä odottaa taas meitä. Olisimmekohan vähän joulupakolaisia, kun kotimaan jouluhössötys ei jaksa kiinnostaa? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti