Hidas kassa

päivis: Kuulin joskus, että jossain kaupassa on keksitty tarjota asiakkaille mahdollisuutta hoitaa ostoksensa hitaan kassan kautta. Hidas kassa tarkoittaa suunnilleen sitä, että asiakkaalla on lupa kaikessa rauhassa hoitaa ostoksensa ja kassa mielellään rupattelee asiakkaiden kanssa. Kiirettä ei ole. Hätähousut siis älkööt vaivautuko. Heille on edelleen tarjolla tavallisia tiukkailmeisen ostostapahtuman kassoja.

Kun pari viikkoa sitten olin Jyväskylässä ripustamassa valokuvanäyttelyä kauppakeskuksen aulassa, seurasin muutenkin paikallista, eteläsuomalaista huomattavasti leppoisampaa elämänmenoa. Aulassa oli muun muassa sähköfirman myyjähemmoja pysäyttämässä ohikulkijoita, joilta yritettiin innostaa vaihtamaan sähkösopimuksiaan. No, olihan siinä niitä kiireisiä kulkijoita, mutta heistäkin jokaisella tuntui silti olevan sen verran aikaa, että sanoivat jotain kiireensä syystä.

Suurin osa suhtautui kauppamiehiin ihan leppoisasti. Se tuntui kummalliselta, kun jokaiselta kuitenkin kysyttiin suunnilleen sama kysymys: minkälainen sähkösopimus sulla on? Kukaan ei siis haistatellut eikä mennyt ohi nokka pystyssä. Ainakin Helsingissä näin voisin uskoa tapahtuvan. Itsekin suhtaudun tosi kireästi kaikenlaisiin meikkimyyjiin ja muihin tyrkyttäjiin. Yritän aina mennä mahdollisimman huomaamatta sellaisten ohi. Ja olen niin kuin en ymmärtäisi suomea, kun minua yritetään houkutella kaupantekoon. Joskus puhuttelevat englanniksi. Silloinkin olen niin kuin en osaisi ollenkaan kyseistä kieltä.

Olisikohan tässä meneillään hidas kassa -tapahtuma?

Mutta Jyväskylässä on luppoaikaa vähän jokaisella. Se hidas kassakin siitä kauppakeskuksesta löytyi, S-kaupasta. Tosin kassa oli ihan tavallinen, mutta silti siinä viipyiltiin. Esimerkiksi kun kävin ostamassa ihmesienen putsatakseni sermejä, joihin kiinnitin valokuvat. Pari asiakasta, jotka olivat jo hoitaneet ostoksensa, olivat jääneet juttelemaan kassan kanssa. Samalla kassa jutteli sekä edellisten että parhaillaan asioivien asiakkaiden kanssa. Onnistui helposti. Taisin minäkin siinä tokaista muutaman ylimääräisen kommentin. Aika epätavallista.

Ja mitä tapahtuikaan tänään jyväskyläläisessä valtion virastossa, jossa kävimme, kun olin nyt purkamassa edellä mainittua näyttelyä? Sielläkin höpötettiin niitä näitä. Vuoroamme odotellessa kiristelin tietysti hampaita edellisen asiakaspalvelutapahtuman hidasta etenemistä. Mutta miten kävikään, kun pääsimme itse asiakastuoleille? Juutuimme samalla tavalla höpöttämään muutakin kuin asiointiin liittyviä asioita.

Mitähän näistä kokemuksista pitää päätellä? Ehkä sen, että jostain syystä Jyväskylässä on käytettävissä enemmän aikaa kuin etelämpänä. Olisiko jyväskyläläinen tunti enemmän kuin 60 minuuttia?