Minulla on jossain tämän Ateneum-kuvan lisäksi myös itse ottamani kuva Kiasmasta. Kun ei sitä löytynyt, Ateneum talvella saa kelvata. |
En tiedä, eikä sitä uutisetkaan kertoneet, mitä Kiasmassa tarkalleen aiotaan remontoida, mutta sanokaa minun sanoneen, etten usko remontin valmistuvan puolessa vuodessa, kuten on väitetty. Ihan pienen rempan vuoksi valtavaa museota ei suljettaisi, joten puoli vuotta tuntuu melkein kuin hatusta vedetyltä aikataulutukselta.
Kävin Kiasmassa kesällä ja jotenkin olin hyvilläni, että tein niin. Tulevasta remontista tiedotettiin jo silloin. Museoissa tulee käytyä ihmeen harvoin, vaikka oikeasti olen museoalan ammattilainen. Jos nyt maisterin paperit kenestäkään tekevät ammattilaista. Nuo paperit ovat vähän sama juttu kuin ajokortti, joka vasta antaa luvan alkaa opetella auton käsittelyä.
Kiasmassa oli myös valokuvia. Life-lehden vuosikymmenten kansikuvat olivat esillä kertomassa lehden linjasta suhteessa naisiin. |
Museoissa on paljon valokuvia, mutta monesti niillä ei ole minkäänlaista arvoa, jos kuvissa olevista henkilöistä tai vaikka rakennuksista ei ole mitään tietoa. Tietäähän tuon vaikka oman suvun vanhoja valokuvia katsellessa. Harmittaa, jos niissä olevista ihmisistä ei ole mitään käsitystä. Tyhmästi uskottiin, että kyllähän kaikki Ida-tädin ja tädin serkut tuntevat. Mutta ennen sentään paperisissa valokuvissa oli selkäpuoli, jonne joku saattoi ymmärtää kirjoittaa kuvan henkilöiden nimet. Vaan miten mahtaa nykyään olla, kun kaikki valokuvat ovat sähköisessä muodossa?
Tove Janssonin näyttely sen sijaan meni ohi. Mutta onhan siitä kirjoitettu paljon lehdissä. Näyttelyn erityinen arvo taisi olla siinä, että Jansson tunnetaan nyt muunakin kuin Muumi-peikkojen luojana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti