Harjoittelu liittyi paitsi siihen, että Jorma vei minulta auton päivällä, mutta myös siihen, että lähiaikoina työpisteeni siirtyy pysyvästi Vallilaan, jossa on aika tuskallista löytää ilmainen parkkipaikka. Tai löytyy, jos viitsisi mennä töihin ennen kahdeksaa. Niihin aikoihin ilmaiset paikat alkavat täyttyä.
Julkisen liikenteen käyttöön on toinenkin syy: tarve vähentää vakuutusmaksuja, jotka syksyisin vievät ainakin minut perikatoon. Olemme nimittäin sopineet, että kaikki vakuutusmaksut maksetaan kerralla, ei erissä. Kun luovumme kahdesta henkilöautostamme ja hankimme tilalle yhden, on aika selvää, että siirryn julkisen liikenteen käyttäjäksi. Se tietysti lisää työmatkoihin käytettävää aikaa, mutta olkoon vaikka ympäristöteko.
Tässä istun muutama vuosi sitten Amsterdamissa bussin kyydissä. |
Tarkoitus oli tehdä harjoituskotimatka kahdella bussilla. Mutta nolosti kävi: en löytänyt Tuusulan väylältä Käpylän aseman pysäkkiä. Tänään ajoin omalla autolla saman paikan ohi ja huomasin olleeni eilen aivan lähellä pysäkkiä. Kun pysäkki jäi pimentoon, päätin mennä junalla Käpylästä Tikkurilaan ja sieltä bussilla loppumatkan. Tämä ei ollut ideaalein aikataulutus, joten jouduin odottamaan bussia Tikkurilassa lähes puoli tuntia. HSL:n nettisivuilla ehdotettavat aikataulut ovat sellaisia, että odotusaikaa on vain joitakin minuutteja.
Julkisen liikenteen käytön taktikointiin liittyy sellainenkin hauskuus, että pääsen yhdensuuntaisen matkan suhteellisen halvalla (taitaa olla jotain kolme euroa), kun hyväksyn kävelymatkakseni kolme kilometriä. Jos taas käyttäisin Tuusulan puolella sijaitsevaa pysäkkiä, saan maksaa yhdensuuntaisesta matkasta yli tuplaten. Tulevan Vallilan työpisteen ja Tuusulan pysäkin välin pääsisin kuitenkin kulkemaan ilman bussin vaihtoa. Mutta taitaa raha ratkaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti