Ei nimi naista pahenna

päivis: Tuijottelin aamulla Hesarin sivulla olevien, 28 EU:n komission jäsenen kuvia. Oli yhdeksän naista ja loput sitten miehiä. Jostain syystä vilkaisin myös noiden aika tuntemattomilta vaikuttavien ihmisten etunimiä. Naisten ensin: Alenka, Kristalina, Federica, Cecilia jne. En voinut olla huomaamatta, että yhdeksästä naisesta seitsemän etunimi päättyi a-kirjaimeen. Kahdella nimen viimekirjain oli e. Ei kai tarvitse painottaa, että naiset olivat kotoisin eri maista. Mikään kansallisuuskysymys nimet eivät siis voi olla.

Miehien kohdalla vaihtelua olikin jo huomattavasti enemmän. Nimet päättyivät kirjaimiin e, s, i, n, r, l, u ja muutama niistä oli kahteen tai kolmeen kertaan. Useimmiten toistuva miesjäsenten etunimen viimeinen kirjain on s.

En tiedä, kannattaako tuosta nimi-asiasta tehdä mitään johtopäätöstä, ja jos kannattaa, niin mikä se mahtaisi olla. Yhden keksin. Miehillä näyttävät nimet päättyvät useammin konsonantteihin kuin vokaaleihin. Mutta onko silläkään lopulta mitään väliä? Aika monella asialla ei kai yleensäkään ole kauheasti väliä. Vaikka elämä ja maailma olisi miten kiivasta ja hektistä, ei hirveästi haittaa, vaikka menisi muutama päivä, ettei tule luettua Hesaria tai muita päivälehtiä.

Nimet ovat kuitenkin hauska asia. Aamulla autoradiossakin höpistiin nimistä. Ihmiset haluavat jostain syystä antaa lapsilleen esimerkiksi julkkisten nimiä. Mainittiin Kauniiden ja rohkeiden aikoinaan innoittamat Ridget ja muut tuon sarjan hahmojen etunimet. Niillä nimillä tosiaan on kastettu suomalaislapsiakin! Nyt esimerkiksi Kimi on yksi suosikkinimistä. Muistan, kun Veeti Kalliosta tuli superjulkkis, niin mikä mahtoikaan olla silloin yleinen poikalapsille annettu nimi?

Ruotsin prinssi Daniel ja kruununprinsessa Victoria antoivat esikoistyttärelleen
nimen Estelle. Se herätti monenlaisia mielikuvia ja mielipiteet
nimivalinnasta jakoivat rahvasta aina Suomea myöten.

Ylen aamuradion juontaja jäi odottamaan, milloin tulee se aikakausi, jolloin esimerkiksi Terttu-nimeä aletaan antaa tyttövauvoille. Terttu edustaa juontajan mielestä tiettyä aikakautta, jonka uudelleen tuleminen voi piankin olla käsillä. Vanhat nimethän pitävät hyvin pintansa, mutta ne tulevat kai jonkinlaisina aaltoina lapselle nimeä harkitsevien vanhempien mieleen. Harkinta tosin joskus tuntuu asialta, jota ei joko ole tehty tai sitten on tullut tuumattua liiankin kauan. Lapsille annetaan joskus jopa kummallisia nimihirviöitä.

Yksi nimistä, joka pysyy, on kuulemma Maria. Sitä eivät muodit eivätkä aikakaudet hetkauta. Marioiksi kastetaan meillä Suomessakin tasaiseen tahtiin pieniä naisen alkuja.