Tukholmasta Jyväskylän kautta kotiin

päivis: Aamun kotiinpaluu vaihtui pikapyrähdykseksi Jyväskylään. Koin, että on mentävä ja Jormalta tulee aina tuki tällaisille tuntemuksille.

Ennen kotiin lähtöä kävin entisellä Jyväskylän maaseurakunnan hautausmaalla. Nykyään, kuntaliitoksen seurauksena sen nimi on muutettu Lahjaharjun hautausmaaksi viereisen asuinalueen mukaan. Lahjaharju taas on oletettavasti saanut nimensä siitä, että se on sotien jälkeen syntynyt jonkinlaiselle lahjoitusmaalle. Vaan kuka tai mikä olisi lahjoittanut lukuisat tontit, sitä en tiedä. Enkä sitäkään, ovatko rakentajat kuitenkin joutuneet maksamaan rakennuspaikoistaan.

Tangokuninkaan hauta on hyvin hoidettu.
Jouluna hautakiven edessä on kynttilämeri.

Kyseisellä hautausmaalla on useita omaisiani, joiden haudoilla tulee käytyä harmillisen harvoin. Muutamaa hautaa jouduin oikein etsimään, koska en ole niillä käynyt moneen vuoteen. Muistan edesmenneitä läheisiäni muutenkin kuin hakemalla vahvistusta hautausmaalla seisoskelemalla. Toisaalta ymmärrän oikein hyvin niitäkin, joille säännölliset hautausmaakäynnit ovat tärkeitä.

Viimeksi olen varmaankin käynyt Hietaniemen hautausmaalla, kun vein Olga Hjelmmanin haudalle kynttilän. Olgaa en ole koskaan tavannut, mutta hänen testamenttilahjoituksellaan on ollut suuri merkitys työnantajalleni. Siksi haluamme pitää Jorman kanssa yllä Olgan muistoa.

Tuo entinen Jyväskylän maaseurakunnan hautausmaa ei ole ikivanha. Tai siellä ei ainakaan ole kovin paljon vanhoja hautamuistomerkkejä, päinvastoin kuin on Jyväskylän vanhalla hautausmaalla. Lahjaharjun hautausmaalla on kuitenkin säilytetty joitakin vanhoja sukuhautoja, vaikka niistä ei kukaan enää näytä huolehtivan.


Kuvasin siellä myös pahasti ruostuneen, joskus poikki menneen ristin, joka on hieman tökeröllä tavalla korjattu. Risti on ehkä haluttu säilyttää, koska sen alareunassa on herttainen enkeli.

Kun tein lähtöä pois hautausmaalta, minua tuijotti kappelin seinustalla orava käpy suussa. Olisin ottanut siitäkin valokuvan, mutta se ei selvästikään halunnut tulla kuvatuksi, vaan kipaisi nopeasti suuren männyn oksalle. Muistui heti mieleeni Ville-vaari, joka suunnitteli omia hautajaisiaan etukäteen. Hän toivoi, että hänen haudallaan lauletaan Aleksis Kiven Laulu oravasta, jossa orava makaa makeasti sammalvuoteellansa. Näin tehtiin.