Jotenkin koen, että jos asuisin samantapaisessa laivassa vuoden, olisin pallo, jonka saisi pyörittää ulos elävänä tai kuolleena, sillä niin hyviä ja monipuolisia ovat nytkin lipun hintaan kuuluvat ruuat ja muut herkut.
Tätä kirjoittaessani istun Tukholman Suomalaisen seurakunnan kirkossa messua odotellen. Ja ajattelen hurskaita sekä menneitä vuosia niin Katulähetyksessä kuin Sininauhassakin kiitollisin mielin.
Mutta yhteen, kai täysimittaiseen hurskauteen minusta ei ole. Nimittäin täydelliseen asioiden unohtamiseen, vaikka anteeksi kykenisin antamaankin.
Olen ehkä kuin tarinan avioparin toinen puolisko, joka sanoo unohtaneensa menneet, mutta topakan riidan tyrskeissä kaivaa muistin sopukoistaesiin yhtä ja toista. Ja toteaa mieli palaen, että silloinkin 12 vuotta sitten sanoit tai teit niin ja näin.
Mutta ikä ja eletyt vuodet sekä niiden myötä hankitut kokemukset ovat tuoneet, jos ei viisautta niin pitkää mieltä. Ainakin joskus ja joihinkin tilanteisiin.
On tullut harkintaa mitä sanoo, milloin sanoo ja missä kulmassa sen tekee. Mutta myös jos vanhoja kaivaen pitää jotakin loukata, voi sanoa, että osui ja upposi. Joskus niin hyvin ja kohdalleen, ettei tarvitse enää tässä elämässä asianomaiselle sanoa edes terve. Ja jos sanookin, se vain pahentaa asian tolaa.
 |
| päivis ja Nyyssönen "24/7 Herran töissä" aamuisella merellä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti