päivis: En yleensä pelkää ukkosta. Asuin lapsena koulurakennuksessa, jonka korkeista ja suurista ikkunoista oli mukava mennä kesällä katsomaan salamointia. Kun ukkosen yhteydessä satoi kovasti, lapsen aivoillani ajattelin, että sade sammuttaa tulipalot, joita salama kenties saa aikaan.
Ei edes tätini onnistunut tartuttamaan minuun ukkosen pelkoa, vaikka hän itse ukkoskammoisena antoikin aina ukkossäällä minulle ja serkuilleni tiukat ohjeet pysytellä pois ikkunoiden ääreltä. Myös uimaan meno ukonilmalla kiellettiin. Sen olen myöhemmin ymmärtänyt olevan hyvin viisas ohjeistus.
 |
| Tampereen sähkölaitoksen kuvamateriaalia salamoinnista. |
Tänä kesänä on osunut muutama kunnon ukkonen aivan päälle. Merikonttikodin metallikuorien sisällä mietimme, miten kotimme suhtautuisi mahdolliseen salamaniskuun. Emme tienneet vastausta. Tänään istua kökötin Niilon kanssa Matkakodissa odottamassa, että päällä räiskivät salamat ja rankkasade menisivät ohi ja pääsisimme ulos. Niilo ei ollut moksiskaan väläyksistä ja jyrinästä. Se itse asiassa käyttäytyi hieman niin kuin minä lapsena: meni Matkakodin ikkunaan ja nojasi "kyynärpäillään" sohvan selkänojaan saadakseen mahdollisimman hyvän asennon katselutuokiolleen.
Ukkonen on tänäkin kesänä saanut paljon pahaa aikaan, joten mitään kansanhuvia se ei todellakaan ole. Televisiosta tuli jokunen ilta sitten ohjelma, jossa puhuttiin myös ukkosesta. Siinä kerrottiin, että salamointiin liittyvä vaarallinen gammasäteily (olikohan se noin?) havaittiin vasta 1990-luvulla. Muutenkin ukkoseen liittyy edelleen paljon selvittämättömiä asioita. Tutkijat tutkivat, mutta tuskin se ukkosen vaaraa ja viehätystä miksikään muuttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti