Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 24. heinäkuuta 2014

Mitäs me tavoiltamme marginaalit

jormas: En malta olla jatkamatta päiviksen tukanleikkuaihetta, sillä itse olen harrastanut itseleikkaamista lähes viisitoista  vuotta. Kirjoitinkin aiheesta puolitoista vuotta sitten blogiimme tähän tapaan:
"Myös minä leikkaan tukkani itse. Sen olen aloittanut 50-vuotiskekkereilläni, jolloin tukkani tosin leikkasi pois Sininauhasäätiön ensimmäinen ja ainut toiminnanjohtaja Esa Toivari. Myönnän, että sitä ennen oli ainakin yksi harjoitusleikkaus.Tukka- tai kampausmalli on minulla pysynyt koko ajan samana. Kaikki pois.
Huomasin muuten kaljuksi ajamisen olevan itselleni varsinkin ensimmäisellä kerralla aikamoinen prosessi, sillä aina nousi pintaan ajatus, että mitähän muut mahtavat ajatella.
Merkillistä, sillä silloin kun sikailin vuosikaudet milloin missäkin kunnossa milloin missäkin, ei ollut mitään väliä mitä puhutaan, kun vaan puhutaan. Ei ollut väliä meneekö olematon kunnia, kun  maine lisääntyy.
Ehkä se on sukulaissielu sille, että kuppilan tai Alkon ovea ei yleensä avata häpeillen. Mutta jos apua  hakee vaikkapa AA-kerhosta tautiin, joka on mennyt suun kautta sisään, niin sen paikan ovi on avattaja ympärilleen pälyillen. Että ei kai vaan joku näe minne menen."

Lopuksi vielä sananen piereskelystä, sillä aasinsillan kautta sekin liittyy aiheeseen. Enemmistö ihmisistä ei nimittäin aja itseään pulipääksi ja enemmistö ihmisistä ei piereskele varsinkaan yleisellä paikalla toisten kuullen tai haisten: http://www.hs.fi/terveys/Piereskely+kannattaa++tosin+yli+20+pierua+p%C3%A4iv%C3%A4ss%C3%A4+on+liikaa/a1406087408761. Mutta kuka tämän lukee, huomaa piereskelyn olevan normaalia ja terveellistä.

Ei kommentteja: