Viime sukujuhlilla Niilosta tuli pieni julkkis, kun se juhlatalon pihassa karkasi matkailuautosta kiskomalla hyttysverkkoon raon, josta se pääsi hyppäämään ulos. Ja koska se näki minne kaikki muut menivät, senkin onnistui päästä sisälle Kitee-saliin. Se jäi arvoitukseksi, miten se sen teki, sillä salin ulko-ovena oli kaksi tunnistimella aukeavaa liukuovea. Tunnistiko se Niilon, vai saiko koiruus ihmisapuja sisäänpääsyyn?
Tästä nokakkain olosta ei tällä kertaa seurannut räjähdystä, vaikka molemmat pojat olivat kireinä kuin viulun kieli. |
Eilisessä sukujuhlassa mainiosti kokouksen vetänyt suvun jäsen, Tapio Mustonen, puhui siitä, miten vähän esi-isistä ja -äideistä tiedetään pelkkien sukuselvitysten valossa. En tiedä Mustosen taustoja, mutta kansatieteellistä ja historian tuntemusta hänellä tuntui olevan runsain määrin. Minullekin uutta tietoa kuulimme hänen kertomanaan kaskiviljelystä ja ylipäätään entisajan elämästä. Mieliaiheeni, itäisen ja läntisen Suomen ruokakulttuurin eron Mustonen levitti sukukokouksen osallistujien eteen harvinaisen värikkäästi. Melkein tuli mieli tehdä Karjalan paistia, vaikka itse en lihaa syökään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti