jormas: päivis olisi oikein hyvin voinut kirjoittaa oman nimensä ensin ja sitten vasta entisen maailmanlistan ykkösen Novac Djokovicin nimen sen perään. päivis sentään maksaa työpukunsa ja -asunsa itse. Toisin on monen ammattiurheilijan, mutta myös monen muun julkisuuden henkilön laita. Eivätkä he maksa ilmaisista vaatteista veroakaan, vaikka eivät asuisi edes veroparatiisissa. Mutta jos kaveri vetää saunaani sähköt ja minä leikkaan hänen pihanurmikkonsa siitä hyvästä, niin verottaja lätkäisee maksulapun perään, jos saa moisen maailmaa suuremman kytkykaupan tietoonsa.
Mutta takaisin vaatteisiin. Irwin Goodman oli minulle hyvä kumppani ja ehkäpä jonkinlainen kaverikin. Myönteisessä sävyssä sanottuna Irwin oli hieno mies ja pesunkestävä renttu, jolle ei noussut urea päähän koskaan.
Viimeisen kerran olin hänen kanssaan tekemisissä, kun kuljin häntä kuskaten keikoilla jonkun viikon Rentun Ruusun jälkeen. Tehtäviini kuului henkilökohtaisen roudaamisen ja monen muun lisäksi tuuppia sivummalle monenlaista onnenonkijaa ja siipeilijää, jotka halusivat hyötyä Irwinin julkisuudesta tai muuten vaan tulla hänen siivellään esiin.
Oma lukunsa olivat erilaiset vaate- ja muut firmat, jotka kauppasivat ajatusta, että voisitko Antti panna nämä päälle, kun esiinnyt siellä ja täällä. Ja minä keräilin vaatenyssyköitä talteen saatesanoilla, että joo joo, katsotaan. Antti nimittäin välillä esiintyi, nukkui ja vietti vapaata samat tamineet päällä. Ja kun aina jossain vaiheessa alkoi liikaa tuoksua muukin kuin Rexona, etsittin sauna, jonne tuuppasin Irwinin ovesta sisään ja vaatepussit perään. Että ulos tulet Aatamin asu pestynä ja päälle vedät mieleiset rensselit noista muovikasseista tai säkeistä.
Näin tehtiin ja matka jatkui milloin millekin paikkakunnalle. Firmat toivoivat, että heillä kävisi tsägä ja jossain MTV:n tai muussa paljon kuulijoita vetävässä tilaisuudessa sattuisi Irwinillä olemaan oman firman mainoskuteet päällä. Ehkä Vexi Salmi olisi saanut näistä veronpimityskledjuistakin oivan biisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti