Kannettu vesi ei kauan riitä

päivis: Tuusulassa olemme Merikonttikodissamme niin sanotun kantoveden varassa. Kantamalla sitä ei tietenkään perille Jokilaaksoon tuoda, mutta periaate on sama: vesi tuodaan säiliössä, josta se pumpataan toiseen säiliöön käyttöä varten. Jokilaakson vesi riittää koiralle ja meille kahdestaan ihan kivasti kuukaudenkin päivät.

Thaimaassa taas vesi tulee kyllä kraanasta kantamatta, mutta juoda sitä ei viitsi, eikä se todennäköisesti maistuisikaan oikein juotavalta. Kaupat ovat väärällään eri merkkisiä juomavesiä, joista kerran laitoin muistiinkin kaikkein suositelluimmat pullovedet. Suositus perustui myytävistä vesistä tehtyyn tutkimukseen, ei mihinkään mainosmeininkiin. Niin ainakin toivon. Parhaiksi vesiksi arvioitiin Aura, Minere ja Singha.

Soda maistuu, jäillä tai ilman, kunhan on kylmää.

Me kannamme neljännen kerroksen hissittömään asuntoomme suunnilleen joka kolmas päivä kuuden litran kannullisen pullotettua vettä. Sen lisäksi kannamme lasipulloissa soda-vettä, mutta sitä menee vähemmän, sillä sodaa tulee latkittua aina ulkona syödessä, rannalla ollessa ja milloin missäkin yhteydessä, kun jano yllättää. Pienissä pulloissa myytäviä juomavesilaatuja on useampia kuin suurissa kannuissa ja niiden maku ei aina ole kovin kehuttava.

Aika usein täällä näkee talojen seinänvierustoille kytkettyjä vesiautomaatteja, joista saa muutamalla kolikolla useita litroja ionisoitua vettä. Se tarkoittaa, että automaatissa on jokin järjestelmä, joka tekee vesijohtovedestä juomakelpoista. Oma astia pitää olla mukana, jos tuota vettä aikoo ostaa. Emme ole ainakaan tietoisesti tuota vettä maistaneet. Ehkä joskus pitäisi.

Ihan oma lukunsa on bisnes, joka pyörii tyhjien vesikanisterien, juomapullojen ja -tölkkien ympärillä. Kotikadullamme jotkut kaivelevat roskiksesta tyhjiä pulloja ihan niin kuin meillä Suomessakin tapahtuu. Sen lisäksi kadulla käy ainakin yksi alan liikkeenharjoittaja, pariskunta, joka kerää muun muassa baarien tyhjentyneet pullot ja tölkit. Samalla jatkokäyttöön auton lavalle lähtevät myös liiskatut pahvilaatikot. Keräämistään kierrätystavaroista pariskunta maksaa jätteen tuottajalle kilo- tai kappalehinnan. Jossain toisaalla he saavat keräämästään tavarasta vielä hieman paremman tuoton. Itsensä voi työllistää täällä kovin monella tavalla. Ainakin jos on valmis raskaaseen työhön.