Melko vaalea thaikkumies, mutta hän työskenteleekin sisätiloissa taiteilijana. Moni ulkotyöntekijä on huomattavasti ruskeampi. Kuvasin miehen Changin-matkallamme. |
En harrasta ihoni grillaamista. Aurinkoa saan, kun liikun ulkona. En käytä myöskään suojakerroinvoiteita kuin poikkeustapauksissa. Koh Changin -reissulla olisi ehkä voinut vetäistä voidetta polviin, joihin aurinko otti ehkä vähän liikaa. Sen takasi lähes kuuden tunnin moottoripyörämatka edes takaisin.
Jos aamulenkkimme kulkee Jomtienin rantakatua pitkin, tapaamme usein surffikoulun kohdalla venäläismiehen, jonka kanssa tulee vaihdettua muutama sananen. Mies on ruskettunut ja lihaksikas. Surffikoulun nurkilla hän tuntuu viihtyvän kadun varressa olevien kuntoilulaitteiden vuoksi. Mies sanoo englanniksi aina jotain positiivista. Tänään se oli toteamus, että saamme ulkona myös sisällemme aurinkoa. Mitä hän sitten tarkoittikaan, niin itselleni tuli mieleen D-vitamiini, jota täällä ollessa ei tarvitse nauttia pillereinä.
Surullista on jopa Pattayalla nähdä joskus naisia, jotka on hunnutettu niin tarkkaan, että vain silmät juuri ja juuri näkyvät. Heiltä tuo ilmainen D-vitamiini jää saamatta ja sillä on ihmisen terveydelle monenlaisia haitallisia vaikutuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti