päivis: Olen tänään ja joskus aikaisemminkin työni puolesta päässyt/joutunut miettimään vapaaehtoistyöhön liittyviä asioita. Ennen vanhaan käytettiin ehkä termiä talkootyö, mutta se saattaa kuitenkin viitata enemmän työrupeamaan, jolla on selvä päätepiste. Katto on saatu valmiiksi, heinät seipäille, tie kunnostettua jne.
Vapaaehtoistyö sen sijaan useimmissa tapauksissa jatkuu ja jatkuu - jos sille vain annetaan mahdollisuus. Järjestöt ottavat mielellään vastaan vapaaehtoisia. Minäkin olen vapaaehtoinen ainakin kahdessa järjestössä, Elämän tähden ry:ssä ja Pattaya Suomi-Seura ry:ssä. Olen myös niiden hallituksessa, kuten olen myös Koti Katulapselle ry:kin hallituksessa. Muutamassa muussa järjestössä olen rivijäsen. Joskus tosin ajattelen, että niin ei pitäisi edes olla. Jos rupeaa jäseneksi, pitäisi vähintään haluta hallitukseen tai sitten vapaaehtoistyöhön. Kaikkeen ei onneksi aika riitä, joten olkoon näin.
Ehkä naapuriavun puolesta pitäisi vähän rummuttaa, sen sijaan, että verottaja tulee heti laskemaan, minkä siivun se mahdollisesti voisi itselleen naapistaa. Naapuriavun tapaistahan on kokeiltu hyvällä menestyksellä vähän kauempanakin asuvien kesken siten, että joku tarjoaa jotain palvelusta ja saa siitä palkaksi toisen antaman palveluksen. Tyyliin ruohonleikkuusta saa farkkujen lyhennyksen ja kakun paistosta ilmaisen kyydin postiin ja takaisin. Vaan siihenkin taisi verokarhu ärjäistä, että siltä jää tällä pelillä rahaa saamatta.
Kyllä puhtaasti vapaaehtoistyötäkin on alettu syynätä. Vapaaehtoinen ei esimerkiksi voi saada kulukorvausta matkakustannuksistaan. Kun kerran niin hinkuaa työn pariin, niin maksakoon itse edes bussilippunsa, jossain ajatellaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti