Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Maailman menoa ilman turhaa viranomaisnipotusta

Jormas: Jatkan hieman Päiviksen rakentamisen vapauteen liittyvää kirjoitusta Seuramme tilojen osalta. Kun vuokrasimme sen yläkerrasta asunnon tai oikeastaan asunnon aihion ylimmästä kerroksesta, johon teimme nykyisen Thaikotimme, on se laskentavasta riippuen kolmas tai neljäs kerros. Eli onko talossa katutaso ynnä kolme vai neljä kerrosta.

Silloin meillä vuokrakauppaan kuului kattamaton kattoterassi. Kun sitä kautta tiloihimme hiipi varkaita eikä tasakattokaan ollut mitenkään vesitiivis, teki Seura omalla kustannuksellaan viistokaton sivuseinäkaltereineen. Eikä kysynyt viranomaisilta mitään.
Näin meille syntyi katettu kattoterassi, josta näkee edelleen merelle ja yli muun kaupungin. Vaikka matalalla vielä katolla ollaankin. Meillä on ollut koko ajan suunnitelmissa kattokerroksen sisustaminen, mutta se on jäänyt ja jääkin osaltamme. Mutta pari riippumattoa ynnä lattiatuuletin meillä siellä on. Riippumatoissa yhteen aikaan taidettiin ottaa päivätirsojakin. Sekä luettiin nettiä ja päivän suomalaisia sanomalehtiä.

Mutta meno rannalla on myös melkoisen vapaata. Oikeastaan joka päivä siellä näkee varsinkin paikallisia ihmisiä nukkumassa kivetyksillä ja niin edelleen. Mukavaa on myös nähdä, kait kunnallisen päivähoidon puutteessa, että lapset ovat mukana päivän työtouhuissa, joihin osallistuvat ainakin falangin silmin katsottuna sangen tasa-arvoisesti sekä miehet, naiset että nuoret.

Välillä näkee myös spontaaneja musisoinitiryhmiä, josta kuva vieressä. Mielestäni he laulelevat omaksi ja miksei muidenkin iloksi milloin milläkin kielellä keräämättä hattuun tai kippoon esiintymispalkkoita tai muitakaan kolikoita. Näitä muusikoita, usein miespuolisia, pysähdymme aamu- ja päivälenkeillämme usein toviksi kuuntelemaan.
Vapaudesta kertoo myös se, että he eivät taida tarvita Suomen tapaan kaiken maailman katusoittolupia ja soittopaikan määrityksiä. Heitä siellä täällä on usein kuuntelemassa varsin kirjava kuulijajengi, jossa on mukana omasta näkökulmasta katsuttuna alkoholia "enemmän kuin lääkäri on määrännyt" nauttineita ja nauttivia. Eivätkä hekään tarvitse juomiensa kadulla nauttimiseen terasseja tai muita anniskelupaikkoja tai -lupia. Eikä Helsingin tapaan tiukkoja terassimääräyksiäkään.

Koirista on tullut kirjoitettua useammankin kerran. Niitä on koiraystävän näkökulmasta katsottuna kiitettävästi. Lähes kaikki ovat irti ihmisten joukossa. Mutta toki täälläkin näkee, usein falangeilla eli muualla syntyneillä, hihnaan kytkettyjä koiria. Silloin tällöin silmiin saattaa sattua myös pinkki tai vastaava kello- tai minihameinen villakoira tai sen tapainen "hihuana", joka ei taida itse paljon mekoista perustaa.

Mutta yksi muukin asia koira-asiassa on täällä toisin. En ole huomannut kirjoituksia enkä muitakaan keskusteluja kuinka koirien jätökset tulisi korjata pois. Niistä täällä pitää huolen taivaalla usein paistava keltainen mollikka. Se lienee sama, joka Suomessakin on taas  ilmoitellut silloin tällöin, että "hohoi, täältä tullaan kesä, oletteko valmit"?

Rantatuolipaikoistakin on tullut sanottua sananen jos toinen. Muutaman maan kansalaiset pitävät kurssissa oman maan kansalaisten tapaamisia ja jutustelua. Missä mitäkin kansallisuutta on tarjolla ilmoitetaan muille lipuin, joita liehuu siellä täällä pitkin rantaa ja joskus nousuveden aikaan meressäkin. Me suomalaiset olemme kansallisuuden ilmoittelussa ehkä viiden aktiivisemman joukossa.

Minä pidän tavasta ja ymmärrän sitä oivallisesti, sillä itse Ukrainaakin isommista asioissa keskusteluun tarvitsen suomalaisia. Että missä on Tuksu Tukiainen, kansanedustaja Hakkaraisen selvä päivä ja sekä Ilkka Kanervan tekstiviestit. Tärkeisiin aiheisiin kuuluu Jasmin Mäntylä sekä Matti Vanhasen tuppeen sahatut laudat. Unohtamatta onko Mervi ja Matti menneet uudelleen yhteen.

Ei kommentteja: