Koiraelämää

Jormas: Jackrussellinterrierin ’isä’ on englantilainen pastori John ”Jack” Russell. 1800-luvun alussa hän osti Trump-nimisen terrierinartun, josta tuli rodun kantaemä. Pääpainon rodunjalostuksessa hän tahtoi ehdottomasti pitää käyttöominaisuuksissa, mutta ulkonäön tuli tukea sitä. Esimerkiksi koiran valkoinen väri auttoi metsästäjää erottamaan koiran saaliista, kun ne tulivat luolasta ulos. Pastori antoi nimensä kolmelle eri koirarodulle, jotka eroavat toisistaan luonteen ja ruumiin mittasuhteiden mukaan.

Netistä kaappaamani tekstin mukaan valkoinen väri erotti koiran saaliista. Vaan kun ollaan Suomessa, koiran mustat pilkut ja läikät erottavat taas Niilon ja muutkin valkoisensorttiset koirat lumesta.

Osaomistuskoira Niilossa on 1/2 jackrusselia. Sillä on kavereita,
jotka ovat kokonaan kyseistä rotua tai vain pieneltä osin.
Niilo ei siis ole rotu- vaan rotujen koira. Sekarotuinen,
kuten Yhdysvaltain presidentti oman kertamansa mukaan.

 

Järvenpäässä on koirapuisto, jossa koiranomistajat eivät tee omia sääntöjään. "Että tänne ei toivota haukkuvia koiria, eikä sellaisia koiria jotka tekevät sitä ja vähän tätäkin. Ja tuo teidän koira on sen kokoinen ja näköinenkin, että se kuuluu puiston tuohon osaan ja tuo taas tuohon osaan."

Järvenpään puisto on iso, jalkapallokentän kokoinen, jossa koirat saavat kaikki olla yhdessä. Ja mikä tärkeintä, ne saavat olla siellä koiria, Niilo tykkää paikasta aivan valtavasti. Välillä sillä on isoa koiraseuraa, jossa tulee välillä vähän turpiinkin ja välillä sillä taas on kokoistaan ja pienempääkin seuraa.

Nykyisin se tunnistaa autosta puiston. Kun se huonaa, että käännyn sen parkkipaikalle, se ei yksinkertaisesti pysty olemaan hiljaa. Melestäni sen elämän osan, jossa Niilo saa elää koiraelämää, huippukohtia on, kun se saa käyttäytyä koiraseurassa koiramaisesti.