Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 11. lokakuuta 2013

Ehkä ei pelkästään uusavuttomuutta

päivis: Naureskelen usein uusavuttomuudelle. Omallenikin. Viimeisin uusavuttomuuden ilmentymä on ruislimpun siivuttaminen. Olen siinä niin huono, että joskus muinoin minulla oli jopa siivuttamiseen tarkoitettu kodinkone. Sillä homma kävi helposti.

Olen tervehtinyt ilolla kaikkia leivän syöjiä helpottavia tapoja pilkkoa leivät valmiiksi. Varsinkin siivuttaminen ja palasten repiminen ovat olleet hyvä apu. Ja varsinkin, jos huushollissa on vain tylsiä veitsiä. Mutta, kun päätimme alkaa syödä vain ruispimppuja, tuli seinä vastaan. Joissakin kaupoissa limppuja ei näytä enää olevan lainkaan hyllyssä tai jos on, ne ovat niitä siivuttamattomia. Kaikkia muita ruisleipälaatuja kyllä löytyy yllin kyllin.

Miksi sitten söisimme vain ruislimppuja? Siksi, että kokemus on osoittanut niiden kanssa kuluvan huomattavasti vähemmän rasvaa kuin kaikenlaisten rösöpintaisten leipien kanssa tuhratessa. Pidän esimerkiksi Reissumiehestä, mutta siihen rasvaa hupenee melkoisesti, kun sitä kuvittelee, että leivän pinnan pitää näyttää tietynlaiselta voitelemisen jälkeen.

Vähän huolella olen siis seuraillut kaupan leipävalikoiman kaventumista. Kohta kai siivutetut ruislimput ja ylipäätään limput ovat katoavaa kansanperinnettä.

Ei kommentteja: