Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 1. elokuuta 2013

Vaikeiden ihmistyyppien käsittely

päivis: Tänään sähköpostiini tuli mainos koulutuksesta, jonka aiheena oli henkilöstöperusteisen irtisanomisen juridiset periaatteet ja psykologiset näkökulmat. Mainos oli ihan aito, vaikka se jostain syystä hauskasti menikin suoraan roskaposteihin. Koulutuksen tarkoituksena on siis valmentaa työnantajan edustajia antamaan fiksusti kenkää hankalalle väelle.

Koska en enää edusta työnantajaa, katsoin ehkä tuota koulutuspakettia vähän eri näkökulmasta kuin olisin ehkä katsonut joskus ennen. Olen kyllä ollut kertomassa, että työt päättyvät, no en kylläkään montaa kertaa, mutta en myöskään muista koskaan syyksi sitä, että joku tyyppi on osoittautunut vaikeaksi.

Nykyään ollaan hyvin tarkkoja, millä perusteella ihmisiä irtisanotaan. Ilman Yt-neuvotteluja se ei tavallisten duunareiden, eikä valkokaulusköyhälistönkään kohdalla enää onnistu. Pois potkittavat on kyllä ennen neuvottelujakin varmaan usein merkattu, mutta ulospäin esitetään, ikään kuin irtisanottavat henkilöt ratkaistaisiin vasta Yt-rupeaman kuluessa.

Yksi hyvä syy selitellä irtisanomista vaikka firman hallituksen jäsenille on se, että irtisanottava on hankala ihminen. Kun sen leiman saa otsaansa, mikään ei enää pidättele työnantajaa. Varmaan hallituksessakin ollaan vaikeassa paikassa, kun firman johtaja selittää potkujen antamisen syytä ja tarvetta. Vaatii hallituksen jäseniltä, jos ei rohkeutta, mutta ainakin mielenkiintoa lähteä kyseenalaistamaan irtisanottavan hankaluus. Helpompaa on uskoa firman johtoa, joka kertoo joutuneensa taiteilemaan kenties jo hyvinkin pitkään tuon vaikeasti käsiteltävän ihmisen kanssa.

Miksi sitten joku osoittautuu vaikeaksi työntekijäksi? Olisiko syynä vaikka se, että hän on saanut epäoikeudenmukaista kohtelua osakseen? Kaikki kun eivät nosta kiltisti käsiä pystyyn epäreilussa tilanteessa työpaikalla. Saattavat jopa panna hanttiin. Sen enempää siihen ei tarvita, kun jo tulee leimatuksi hankalaksi. Tietysti on niitäkin työntekijöitä, jotka saavat lisäpotkua elämäänsä siitä, että kaiken aikaa hämmentävät asioita. Työpaikan lisäksi hämmentäjät voi tunnistaa siviilielämästä. Hämmentäminen ei tietysti ole yksin työntekijäpuolen synti. Sama onnistuu kyllä esimiehiltäkin.

Minua vähän kylmää, kun ajattelen mielessäni niitä johtajia ja esimiehiä, joille työnantaja maksaa tuon kalliin koulutuksen. Kuinka he saavatkaan uutta pontta henkilöstönsä johtamiseen kuunnellessaan karmaisevia esimerkkejä vaikeista ihmisistä työpaikoilla. Esimerkkien kauttahan kaikenlaisten esimieskoulutusten sisällöt jäävät hyvin mieleen. Päät nyökytellen koetaan yhteenkuuluvuutta, sillä jokaisella, joka on kuvitellut tarvitsevansa juuri tätä koulutusta, on omalla työpaikallaan täsmälleen tuollainen tyyppi tai kenties useampikin.

Ei kommentteja: