jormas: Minulla on tai oli työhuoneessani silloin, kun olin palkkatyössä, pullo puolillaan herneitä. Sen kaulassa oli saatelappu, jossa luki: "Nenäänvetoherneitä". Itsekin niitä silloin tällöin napostelin, kun piti laskea kymmeneen, etten sanonot mitä ajattelin. Mutustamalla yhden nenäänvetoherneen sain käännettyä ajatuksen ja sanat toisinpäin ja pystyin ensin ajattelemaan mitä sanon.
Nimimerkki Ramiiro ei ole käynyt hernepurkillani, vaikka toissapäivän kirjoitukseni kommentista päätellen asenteellinen närkästys on melkoinen. Siinä tolassa tai tilassa ei paljon kykene näkemään saati ymmärtämään asioista kuin oman totuutensa. On oman totuutensa vanki. Siihen kun laittaa vielä tuhdin annoksen jääräpäisyyttä, niin tuohtumuksen tyynnyttyäkään ei mahdollisia uusia ajatuksia kykene tuomaan julki, vaikka niitä olisi oman yksnäisyyden tähtitaivaan tai peiton alle syntynytkin.
Minua Ramiiron kirjoituksessa loukkaa vain yksi asia. Se on hänen väittämänsä, että halveksin työtömiä. Näin en ole koskaan tehnyt, en tee nyt enkä myöskään tulevaisuudessa.
Ramiiro on itsekin melkoisen jobin elämässään tehnyt nimenomaan yhteiskuntavastuuta kantaen, mutta ei näe sitä, ei ymmärrä sitä tai ei halua ymmärtää. Sitten on vielä se surullisin vaihtoehto. Jos kyseinen vastuullisuus saa aikaan katkeruutta muissa, lienee se asia, joka olisi syytä ottaa huomioon, vaikka yhteisvastuun kantaminen olisikin ollut Ramiiron tapaan täysin vapaaehtoista.
Mutta mitä on itseni kohdalla ollut elämänmakuinen yhteiskuntavastuu viime vuosina? Viisi vuotta sitten jäin osa-aikaeläkkeelle, joka mahdollisti 6 viikkoa töissä ja 6 vapaalla ja niin edelleen. Ensimmäisen kuusiviikkoisen vietin Kolumbian Bokotassa katulasten lastenkodissa samassa salissa nukkuen 40 lapsen kanssa. Kun yhteistä kieltä ei ollut, vein mukanani pinkan ruutupaperia lyijykynineen ja opetin koko laupan pelaamaan jätkänshakkia. Nimekseni sain No Espanjol. Iltaisin vuoteeni ympärys salin kulmassa täyttyi lapsista, jotka pomppivat kohtuullisen vatsani päällä ja nyppivät partakarvojani. Vastuullisen, rakastavan aikuisen väkittämisen ja rakkauden kaipuu oli käsin kosketeltava. Aamuisin sama lauma tuli vuoteistaan toivottamaan huomenet ja vertaamaan omia käsivarsiaan, josko ne yön aikana olisivat tulleet yhtä vaaleiksi kuin omani. Silloi tiesin tehneeni oikean valinnan, kun siirryin palkkatyöstä kantamaan yhteiskuntavastuuta muulla tavoin.
Tänä päivänä vietän kolmasosan vuodesta Thaimaan Pattayalla osallistuen Pattaya Suomi-Seuran http://pattayasuomiseura.fi/ toimintaan aktiivisesti. Annan melkoisen ajan itsestäni muiden käyttöön, mutta koen saavani itse huomattavasti enemmän. Osallistun osaltani päiväkeskustomintaamme, jonka palveluita käyttää päivittäin parhaina aikoina parisen sataa ihmistä neljän tunnin aikana. Tiloissa varsinaisten aukioloaikojen ulkopuolella kokoontuu muun muassa AA-kerho pari kertaa viikossa. Syön thaimaalaista ruokaa, joka on yli puolet länsimaista halvempaa. Säästyneen ruokarahan annan yli 70-vuotiaalle havaijilaiselle lasten, eläinten ja köyhien sekä sairaiden parissa yhteiskuntavastuuta tekevälle miehelle:
Nyt olen ollut neljä viikkoa Hyvinkään asuntomessuilla esittelemässä Merikonttikotia yli 100 000 messukävijälle. Emme myy mitään varsinkaan rahalla, sillä tarkoituksemme on vain markkinoida valtakuntaamme uutta asumismuotoa, sillä käytännössä on niin, että jos et asu Suomessa kerros-, rivi- tai omakotitalossa, et viranomaisten mukaan asu missään, vaan he kirjaavat sinut vailla vakinaista asuntoa olevaksi jonkun kunnan jäseneksi. Kotikuntasi valinnassakaan et sano viimeistä sanaa itse. Olla vailla vakinaista asuntoa tuo mukanaan monta riesaa ja se on lisäksi erittäin syrjivä käytäntö. Kun yritin esimerkiksi saada matkailuautoomme, jossa olemme asuneet kaksi vuotta, maksullista kanavapakettia, ei sekään olisi onnistunut ilman entisen asemani ja sosiaalineuvoksen arvonimen esiin tuomista. Luottokortit, pankkilainat, osamaksusopimukset ynnä muut ovat aivan oma lukunsa.
Vaikka ylläoleva ei olekaan kuin pieni osa nykyseistä, mielestäni sangen vastuullisesta elämästä, sen kaikki osa-alueet kustannan aivan varmasti itse. Ehkä siinä on jotain minulle sopivaa ja ehkä osan teen korvatakseni yhteiskunnalle sen osan elämästäni, kun elin lievästi sanottuna hyvinkin vastuuttomasti. Siinä on tietysti yhteiskunnan kannalta hyvätkin puolensa, sillä oloni ja eloni silloin työllisti monia virka- ynnä muita miehiä ja naisia. Elvistelyn aihe se ei kuitenkaan ole. Mutta kuitenkin, sillä palvella kaltaistani aikoinaan sosiaalitoimen työntekijänä tai päiväkeskuksen vastuunkantajana ei ole sen vastuuttomampaa tai huonompaa kuin valmistaa ulkomaalaisessa omistuksessa olevassa tehtaassa sotaleluja lapsille saadakseen leipää omille lapsilleen.
1 kommentti:
Hohhoijaa... Olisihan se tietysti mielenkiintoista nähdä, kun työttömien armeija pyyhkäisee sossun käskystä "laupeuden enkeleinä" jeesaamaan murmeleita ja paapparoita, jos sokeita, ym avuntarvitsijoita. Veikkaan, että murmelit, ym avuntarvitsijat olisivat hyvinkin nopeesti putsattuja maneista, pankkikorteista ja muista arvotavaroista ja vastaavasti poliisi olisi enemmän kuin ylityöllistetty, jos tuomioistuimetkin. Noh, tuomioistuinten tuomiothan tiedetään, eikä sellaiset tuomiot alan "asiantuntijoita" pelota pätkääkään, kun tietää, ettei sitä päivää suomessa nouse, että tarttis ikuna maksella takaisin, mitä on jolta kulta pöllitty. Liberaalit lakimme mahdollistavat tänä päivänä kaiken.
Visiosi on kuolleena syntynyt ajatus, jota ei voi mitenkään toteuttaa. Mikäli taas kehitettäisiin systeemi, jolla "laupeuden enkelit" valkattaisiin työttömistä sopivimmat ja siihen päälle valvonta, kontrolli, nousevat menot jo ylitse hyötysuhteen. Ei siis mitään järkeä, näinä matalan kynnyksen moraali-aikoina, jonka yhteiskuntamme mädännäisyys on aikaan saanut liberalisoitunein lakeineen. Alamme enenevässä määrin elään aikoja, jossa tuomioksi luetaan, "manne linnasta vapaaksi ja vainajalle sakkoja".
Minä olen pitänyt sinua näihin päiviin asti järkevänä, suurena visionäärinä, mutta nyt kyllä navigoit visiosi kiville. Parannappas tapas, äläkä pudota laatua.
Hernepullo on oikkeen hyvä idea, kenellä on paremmat hampaat kuin meitsillä, jolla hammastarha on "yksi, risti, kaksi ja loput peruutettu. Mutta popsippa miunkin eestä hernehiä.
Lähetä kommentti