Merikonttikodin ekovessa

päivis: Tulen varmaan kirjoittamaan Duokodin ekokäymälästä ihan kyllästymiseen saakka, kunhan sitä viimein messujen jälkeen pääsemme testaamaan. Nykyistä Sosiaalikontin Separett Villaa tyhjentäessä oli pakko ajatella, että Mulltoa tuo varmaan vähän luksusta siihen touhuun. Separettin tuossa mallissa jätökset eivät kompostoidu, joten pytyn astia on täynnä sitä itseään ja vessapapereita. Aika simppeli homma tuo tyhjennys kuitenkin on. En valita.

Mulltoa lupaa olevansa ainoa biologinen wc, joka tuottaa multaa paikan päällä. Siinä ei käytetä kemikaaleja (ei Separettissakaan), joten jätteen pitäisi kompostoitua luonnollisesti. Suhtaudun vähän skeptisesti tuohon väitteeseen. Olen sen verran harrastanut kompostointia lämpökompostorissa, etten ihan tältä istumalta usko, että Mulltoassa pytyn alunen muuttuisi kompostiksi ihan siihen tapaan kuin siitä esitteissä kerrotaan. Mutta sittenhän sen näkee.

Meillä Jokilaaksossa lintujen ruokinta on tuottanut tulosta: lintulaudan alla
on auringonkukka alkanut kukkia. Ja ilman minkäänlaista kompostimultaa.

Asuntomessuilla muutama ihminen koki ikäväksi sen, että Mulltoan laatikko pitää kuljettaa asunnon läpi, kun se tyhjennetään kompostoriin. Jos Mulltoan esitettä on uskominen, jätteenhän pitäisi olla lähes multaa. Sitä siis en usko, mutta en myöskään vierasta ajatusta jätteiden roudaamisesta keittiön kautta ulos. Sitä paitsi, astian voi ihan hyvin peittää jollain muovilla tai liinalla. Mutta joitakin ihmisiä tietysti tällainenkin asia voi inhottaa.

Minuakin inhottavat esimerkiksi pienet sammakon poikaset (ja isotkin), jotka loikkivat meillä joka kesä kansainvaellusten tapaan kohti jotain uutta asuinpaikkaa. Olen niinä aikoina päättänyt olla katsomatta jalkoihini, vaikka tiedän, että silloin tulen väkisinkin astuneeksi jonkun elukan päälle. Sammakoita jää myös silloin tällöin auton renkaiden alle. Äsken näin yhden sellaisen.

Jorma kertoi terveisinä Asuntomessuilta, että tänne blogiin kaivataan tarinaa sairaasta kaninpoikasesta. Se on aika surullinen tarina, jonka kerron seuraavalla blogivuorollani lauantaina.