Sen ansiosta poltin kasvoni ja siinä sivussa myös huulet. Kasvot paranivat, vaan huulet ei.
Apteekeissa tuli ravattua testaten koekaniinina erilaisia niistä tarjottuja lääkkeitä aina herpes-rohtoihin saakka.
Minua palvelemassa oli koko sairaalarakennus henkilökuntineen |
Suomessa en ole saanut luksushotellissakaan niin hvyää kohtelua kuin tänään sairaalassa. Ja ekstrana halutessaan palvelun saa myös suomeksi. Vaan sitähän ei tarvittu, sillä mukana oli päivis, jolla on sana hallussa englanniksikin.
Luulen, että koko elämäni aikana en ole käyttänyt matkavakuutusta yhdenkään sairauden tai vamman hoitamiseen, joten johan se oli aikakin.
Lääkäri tai oikeastaan minä en sitten tarvinnutkaan juurikaan päivistä tulkiksi, sillä lääkäri hoiti varsinkin infohomman Googlen kääntäjän avulla, joka sekin toimi loistavasti.
Myöskään lääkkeitä ei tarvinnut lähteä hakemaan mistään apoteekista tai muualtakaan, vaan sairaalasta ne saa mukaan.
Se onkin seikka, joka on minua Suomessa ihmetyttänyt vuosikymmenten ajan. Miksi meillä eivät apteekit ole terveyskeskusten ja sairaaloiden yhteydessä?
Nyt sitten toivotaan, että rohdot auttavat ja minusta huulineen tulee entistä ehompi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti