Emo vietti poikasineen rauhallista puoltapäivää Apinavuorella. |
Apinat olivat selvästi vuoren isäntiä ja emäntiä, mutta eivät kyllä ihan kaikkialla. Ylhäällä, jossa taisi olla temppelikin, yhtä osaa vuoresta vartioi koira, joka oli ottanut elämäntehtäväkseen apinoiden hätistelemisen reviiriltään. Muualla koirat ja kissat elelivät suhteellisen sopuisasti keskenään.
Paluumatka junalla Bangkokiin jäi vain haaveeksi. Ensimmäinen juna olisi lähtenyt Hua Hinistä melkein ennen kukon laulua ja seuraavassa ei enää lipunmyyjän mukaan ollut tilaa. Sitä paitsi se lähti vasta iltapäivällä ja matka olisi kestänyt viisi tuntia. Päädyimme pikkubussiin, joka ajoi tuhatta ja sataa aina kun siihen vain tarjoutui tilaisuus. Meni siinäkin matkassa silti melkein kolme tuntia. Mutta pääsimme myös seuraamaan, miten kaasulla kulkevan auton tankkaus tapahtuu. Pikkubussilla matka oli muutenkin halvempi kuin lentokenttäbussilla, se maksoi vain 180 bahtia. Nyt ei oikein tiedä edes sanoa, mitä se on euroissa, kun euron kurssi suhteessa Thaimaan bahtiin laskee kaiken aikaa niin kuin lehmän häntä.
Loppumatkan Bangkokista kotiin teimme jo aikaisemmin testatulla tavalla: ajoimme skytrainillä kentälle ja sieltä lentokenttäbussilla Jomtienille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti