Avulias Singapore

päivis: Matka maailman toiselle laidalle aiheutti pienen katkoksen blogikirjoitteluumme. Oletus oli, että Singaporessa halvinkin hotelli tarjoaa ilmaisen langattoman verkkoyhteyden, mutta näin ei ollut ainakaan meidän käyttämässämme hotellissa. Yhteyden olisi saanut rahalla, mutta pidimme hintaa turhan kalliina. Sitten kun pääsimme kotiin Thaimaan Pattayalle, alkuongelmien jälkeen laitteet taas pelittävät niin kuin pitääkin. Ongelmanratkaisijana toimi jälleen entiseen malliin Jorma, henkilökohtainen atk-tukeni.

Vaikka vietimmekin tulomatkalla Singaporessa vain illan, yön ja päivän, selvää on, että se on avuliaiden ihmisten maa. Tai oikeastaan kaupunki. Saarihan on aivan tavattoman pieni, vaikka asukkaita onkin saman verran kuin Suomessa.

Singaporessa ei tarvitse kuin seistä hetki neuvottoman näköisenä, niin jo tullaan kysymään, että "voinko olla avuksi". Olimme lähtöpäivän aamuna saaneet hotellin respalta ohjeen hypätä bussiin numero 23, jolla voisimme ajaa lähimmälle kaupunkijuna-asemalle. Bussipysäkkiä jouduimme kyllä kysymään itse ohikulkijalta, mutta sitten viereemme kiilasikin jo mies, joka tarjoutui viemään meidät omalla autollaan eräälle toiselle asemalle, josta pääsisimme hänen mielestään mielenkiintoisempaan paikkaan kaupungilla. Mies oli paikallinen katolinen ja henkilöautokin löytyi katolisen kirkon parkkipaikalta. Mies kertoi vuolaasti vapaaehtoistyöstään hädänalaisten lasten auttamisen parissa ja taustoistaan puoliksi filippiiniläisenä ja puoliksi portugalilaisena.

Etninen kirjavuus onkin Singaporessa kaikkialla nähtävissä. Ihmisiä on tullut ympäri Aasiaa ja siis myös Euroopasta. Kiinalaisia uuden tuttavuutemme mukaan maassa on kuitenkin enemmistö eli yli 70 prosenttia. Välillä on ollut kuulemma erilaisten kulttuuri- ja ehkä uskonnollistenkin taustojen aiheuttamia kahnauksia, mutta nyt on taas seesteisempää.

Ihmisten avuliaisuuden lisäksi Singaporesta jäi
mieleen todella omaleimainen nykyarkkitehtuuri.

Asemalla, jonne mies meidät vei sisälle saakka, avuliaisuus jatkui. Virkansa puolesta, mutta selvästi sydämmellään työtä tekevä asemavirkailija opasti lähes kädestä pitäen, miten junalippu ostetaan automaatista. Hän myös toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi uudelleen asemalleen, kun kuuli, että aiomme palata Singaporeen keväämmällä. Myöhemmin kaupungilla ei tarvinnut olla kuin vähän hölmön näköisenä (sitä ehkä olemme aina), niin jo kuului moneen kertaan tutuksi käynyt kysymys "voinko olla avuksi".

Singaporeen on mukava palata, vaikka lyhyeltä käynniltä jäikin mielikuva, että maa on Thaimaata kalliimpi, ehkä joissain asioissa paljonkin kalliimpi. Mutta jos Thaimaa on yksi roskaisempia paikkoja, joissa olen käynyt, Singaporessa roskia melkein pitää hakemalla hakea. Sen maine siistinä maana ja kaupunkina on täyttä totta.