
Otin kuvan joskus vuosia sitten Tukholman keskustassa. Siellä kaksi asunnotonta oli asettunut huilailemaan vilkkaan kävelykadun laitaan. Vieressä oli kyltti, jossa pyydettiin laittamaan pahvimukiin rahaa kaverusten auttamiseksi. Pyytäjä ilmoittautui viestissään Pekaksi Suomesta.
Vaikka kuva liittyykin ankeaan aiheeseen, siinä on punaisen taustavärinsä vuoksi tiettyä estetiikkaa, joka varmaan tekee siitä niin mieluisan. Ohikulkijoista vasemmanpuolimmainen vähintään huomaa miehet. Vaalea ruotsalaisrouva sen sijaan kiiruhtaa ostoskasseineen ohi. Kuppiin ei keneltäkään kilahtanut kolikoita.
Muistelen, ettei rahaa herunut minultakaan. Kai ajattelin, ettei nukkumalla sentään sovi kerjätä. En kyllä jaa lantteja kotimaassakaan kerjääville. Thaimaassa joskus joutuu pohtimaan kummia, kun on tullu annettua joku roponen vaikeasti vammautuneelle kerjääjälle. Mitä pahemmin vammautunut, sen suuremmat ovat kerjäämällä saadut tulot. Sillä ei kuitenkaan osteta uutta kehoa. Tai kroppaa, kuten hiihtäjien käyttämä termi näyttää nykyään kuuluvan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti