Vaimo Thaimaasta

päivis: Tiedän paljon suomalaismiehiä, joilla on thaimaalainen vaimo tai naisystävä. Naisystävä tarkoittaa yleensä, että eletään avoliitossa. Muut ovat kai vain hoitoja, kuten meillä Suomessa on tapana sanoa yhden illan tai yön suhteista. Niistä en tiedä mitään, mutta niin voin kyllä sanoa myös näistä vakavammin otettavista suhteista. Asiasta ei juurikaan avauduta ainakaan suomalaisnaisille, joten voin vain arvailla, miksi joku tulee tänne saakka etsimään sitä suurta rakkautta.

Vai onko rakkaus edes oikea sana kuvaamaan näitä avio- tai avoliittoja? Joissain tapauksissa kyllä varmaan. Ainakin suomalainen mies osaa sanoa jopa ääneen, että on rakastunut thaikkuunsa. Sivusta seuratessa tulee silti helposti mieleen, että kyse on vanhanaikaisesta järkiliitosta. Olen useammastakin parisuhteesta voinut joko omakohtaisesti havaita tai sitten olen sivusta kuullut suomalaismiesten harmitellen tunnustavan, että suhteessa ei ole kyse pelkästään kahden ihmisen välisestä liitosta. Aika monella pakettiin sisältyy myös vaimon äiti ja muuta lähisukua. Aika usein thaimaalaisnaisilla on myös pari lasta jonkun aiemman kumppanin kanssa ja nämä lapsetkin tietysti pitää jotenkin sovittaa tuohon suomalaisthaimaalaiseen yhtälöön. Lapset eivät välttämättä asu ydinperheessä, mutta falangimiehen odotetaan elättävän myös heidät ja maksavan esimerkiksi koulunkäyntikustannukset. Tapoja hoitaa asiat on varmaan niin monenlaisia kuin on parisuhteitakin, mutta käsittääkseni kaikissa on oletuksena, että falangi maksaa viulut, vaikka pienestä eläkkeestään.

Monet thaikkunaiset ovat kauniita, mutta niinhän sitä usein sanotaan
suomalaisistakin naisista. Tosin näistä kaunottarista toinen vasemmalta
ei olekaan nainen vaan mies eli ladyboy.

Täytyy tunnustaa, että olin hieman hämmentynyt tästä varsin suuresta thaikkunaisten ja suomalaisten miesten yhteiselojen määrästä, johon varsinkin Thaimaassa olomme alkuaikoina törmäsin. Monenkin miehen kohdalla ajattelin ensin, että ei tuolla nyt ainakaan, mutta niin vain jostain kodin uumenista se palveleva thaimaalaisnainen heiltäkin löytyi. Kun suomalaisnainen tulee tänne, hän tuskin tulee etsiäkseen itselleen paikallisen kumppanin, mutta aika harvassa lopulta ovat yksin saapuvat (toivon mukaan vapaat) miehet, joilla naisen etsintä ei olisi mielessä. Vaimoehdokkaitahan täällä riittää. Mikä ettei, kun falangit tosiaan laittavat vaikka viimeisetkin euronsa likoon pitääkseen parisuhteen koossa. Tämä on tietysti vähän kärjistetysti sanottu.

Olen joskus yrittänyt miettiä, mikä sitten saa näinkin sankoin joukoin suomalaismiehet muuttamaan ainakin osaksi aikaa vuodesta Thaimaahan. Eikö vaimoa tosiaan ole löytynyt kotimaasta? Tai jos on, onko liitto karahtanut niin pahasti kiville, että parempi vaimovaihtoehto on ehkä oman tyttären, jopa omien lastenlasten ikäinen thaimaalaisnainen, jonka kanssa ei välttämättä ole edes alkeellista yhteistä kieltä, jolla kommunikoida arjen asioista. Voisi kuvitella, että puolison kanssa olisi silloin tällöin mukava puhua syvällisistäkin asioista, mutta kuinka puhut, jos keskustelua käydään jonkinmoisella suomi-englanti-thai-siansaksalla, jos aina silläkään.

Mutta täällähän näkee huomattavasti enemmän kuin Suomessa pariskuntia, jotka kulkevat käsi kädessä. Ehkä se korvaa puuttuvan yhteisen kielen ja kielen kautta syntyvän toisesta välittämisen ja ymmärtämisen. Omin silmin voi kyllä havaita ja päätellä, että aika moni vanhempi mies luottaa siihen, että nuori thaikkuvaimo jaksaa huolehtia hänestä loppuun asti eli niin kuin vihkikaavassakin todetaan, "kunnes kuolema teidät erottaa". Tosin en ole Suomessa havainnut, että kotimaiset vaimot olisivat erityisen hanakoita jättämään vanhenevan puolisonsa, joten sekään ei taida olla riittävä selitys sille, mikä täkäläisessä parisuhteessa on niin paljon paremmin kuin Suomessa. Onhan se tietysti jotenkin lohdullista, jos saa pitää itsellään hamaan loppuun sakkaa nuorelta näyttävän vaimon. Jos on "tyytynyt" oman ikäiseensä suomalaisvaimoon, rinnalla rupsahtava kumppani tietysti muistuttaa ikävällä tavalla elämän rajallisuudesta.