Pattaya Business Supplement

päivis: Täällä Thaimaassa huomaa helposti, miten ihmisten tärkeinä kokemia asioita ovat aivan eri jutut kuin kotimaassa. Täällä käytetään pitkiä aikoja keskusteluihin matkavakuutusten kestoista ja siitä, mistä voi hankkia lisävakuutuksen, kun normaalin matkavakuutuksen vuorokaudet täyttyvät. Toinen yleinen puheenaihe on viisumi. Täällähän voi ilman viisumia oleskella yhtäjaksoisesti vain 30 vuorokautta ja jos lyhyimmän turistiviisumin hankkinut ei poistu maasta 60 vuorokauden sisällä, oleskelulle voi hakea jatkoaikaa. Maksua vastaan tietenkin. Imigration onkin paikka, joka on kovin tuttu monille Thaimaan-kävijöille. Yksi kyseisistä virastoista sijaitsee täällä Pattayan Jomtienilla ja nimestä päätellen se palvelee koko Chonburin laajaa aluetta.

Olen omaa Thaimaa-tietouttani yrittänyt kartuttaa muun muassa Pattaya Business Supplement -lehteä lukemalla. Laadukas lehti ilmestyy ilmaisjakeluna kerran kuukaudessa. Lehden arvon ymmärsin aikoinani, kun huomasin, että sen keskiaukeamalla on varsin selkeä Pattayan alueen kartta. Sen avulla kotiseutu katuineen on hahmottunut kummasti. Enää karttaa ei juurikaan tarvita, kun suunnistamme milloin mihinkin päin Pattayaa.

Lehdessä on myös palsta, joka kertoo ruohonjuuritason elämästä ja ihmisten arjesta, usein tilastojen valossa. Sieltä poimin myös muun muassa tiedon, että suosituimmilla turistiseuduilla on voimassa minimipalkkasääntö. Sen mukaan päiväpalkan on oltava vähintään 300 bahtia. Se on vain noin 7,5 euroa.

Katukeittiön myyjä on yksi tyypillisistä itsensä
työllistävistä ja epävirallisen työvoiman edustajista.

Lehden marraskuun numero kertoo Thaimaan epävirallisesta työvoimasta, jonka määrä kaikkien työllisten joukosta arvellaan olevan huikeat 62 prosenttia. Esimerkiksi Bangkokissa määrä on alhaisempi, mutta sielläkin noin 25 prosenttia. Epävirallinen työntekijäjoukko ei ole missään kirjoissa ja kansissa, joten he eivät myöskään kuulu minkäänlaisen sosiaaliturvan piiriin. Myös terveydenhoitopalvelut ovat heillä puutteellisia. Toisaalta he eivät myöskään maksa veroja.

Lehti kirjoittaa, että edellä mainittuun joukkoon kuuluvat esimerkiksi mopotaksit, myymälöiden ompelijat ja kotiapulaiset sekä tietysti kaikenlaiset katukauppiaat. Moni on päätynyt työhönsä puutteellisesta koulutuksesta johtuen. Tyypillisesti monet heistä työllistävät itse itsensä. Epävirallisen työvoiman tilanteeseen on viime aikoina kiinnitetty huomiota ja ainakin lehden artikkelista voi päätellä, että ensisijaisesti heitä ei yritetäkään saada maksamaan veroja. Kärkenä heidän tilanteessaan on hyvinvoinnin parantamiseen tähtäävät toimet.