päivis: Thaimaassa ei tarvitsisi omistaa omia astioita, eikä edes ruokapöytää, saadakseen itsensä ja perheensä ruokittua. Valmiita ruoka-annoksia saa ostaa erilaisista katukeittiöistä ja liikkuvista kärryistä. Varsinkin thaimaalaiset näyttävät käyttävän tätä mahdollisuutta hyväkseen ja heti aamusta alkaen, jolloin ruokamyyjät lähtevät liikkeelle. Yksi moponsa sivuvaunusta myyden, toinen lava-auton lavalta. Silloin isäntä on yleensä kuskina ja todennäköisesti hänen rouvansa istuu lavalla keskellä soppakattiloita. Usein myyntiä vielä tehostetaan kovaäänisten avulla.
Täytyy tietysti tunnustaa, että olen nähnyt vain sen thaimaalaisen todellisuuden, jonka voi kokea turistialueilla. Muualla olen liikkunut vain läpikulkijan ominaisuudessa ja siinähän ei paikallista arkea paljonkaan pääse näkemään.
 |
Hedelmiäkään ei tarvitse itse kuoria ja pilkkoa. Niitä voi
ostaa pakattuina. Valmispakkausten styrox-lautasista ja
muovikelmuista syntyy tosin harmillisen paljon jätettä |
Tokihan ruokaa tehdään kotonakin, mutta oletukseni on, että keittiöihin ei panosteta tavallisissa huusholleissa samaan tapaan kuin vaikkapa falangien kansoittamissa condoissa. Meilläkin on aulakeittiöksi kutsumamme keittiö, joka käytännössä on vain tila, jonne olemme hankkineet pöytänä ja työtasona toimivan kaapin, pari baarijakkaraa, mikron, jenkkikaapin ja altaan päälle telineen, joka ajaa tiskikaapin virkaa.
Thaimaa on myös hedelmänsyöjien paratiisi. Pitää vain tietää mitä haluaa tai ainakin uskaltautua maistamaan. Useimmat hedelmät ovat meille nimeltä tuntemattomia, mutta sehän ei estä syömästä niitä. Sitä paitsi googlettamalla monille hedelmille löytyy ainakin jonkunkielinen nimi. Oma suosikkini, jota toistaiseksi olen Suomesta löytänyt vain Stockmannilta, ja sieltäkin kovaan hintaan, on dragon fruit. Haisuista duriania olen maistanut vain jäätelönä. Kokemus ei ole innostanut ostamaan itse hedelmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti