Toinenkin tarina papista piristää silloin tällöin mieltäni. Siinä samainen pappi piti pyhänä kirkossa kirkkokansalle saarnaansa ja samainen maajussi loisti poissaolollaan. Samassa pappi näki saarnapöntostään, kun edellisen tarinan talonpoika tai maajussi meni tietä pitkin hevosellaan puukuorman päällä istuen. Viljelijän viikolla kaupalla kohdatessaan, ajatteli pappi puoliksi leikkimielellä, puoliksi tosissaan kuitata pellon reunassa käydyn keskustelun. "Että sinä se vaan kirkonmenojen aikaan puita ajelet." Taas katsoi viljelijä pappia todetet: "Että jo vain. Ajattelin näes sen olevan Isän mieleen. sillä toinen vaihtoehto olisi ollut istua kirkossa kuuntelemassa saarnaasi ja ajatella puunajoa. Nyt istuin puukuorman päällä ja ajattelin Jumalaa."Mutta maajussilla oli myös lapsia ja yhtenä päivänä ei Kasper-poikaa löytynyt mistään. Häntä etsi koko kylän väki pitkin iltapäivää ja pimeyskin oli jo peittämässä maan. Vaan ei näkynyt Kasperia. Kunnes sitten synkähkön kuusimetsän takaa oli yksi etsijöistä, itse asiassa edellisten tariniden pappi kuulevinaan lapsen ääntä. Hän kulki kohta ääntä ja kyllä vain, aivan selvästi joku luetteli lapsen äänellä aakkosia. Ja niin Kasper löytyi niin sanotun kyläkuopan pohjalta aivan pieneen sykkyrään käpertyneenä. Pappi nosti pojan ylös todeten, että löysinpäs, kun kuulin äänesi, mutta mitä sinä teit? Kasper-poika totesi, että minä rukoilin. Tähän sielunpaimen naurahti, että et aivan, sillä minähän kuulin, että luettelit aakkosia. Aivan, sanoi poika: "Annoin Taivaan Isälle kirjaimia, sillä kyllä hän tietää mitä tarvitsen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti