Oli Phantomin vuoro käydä pesulla ja kauneushoidossa

jormas: Paino oli tänä aamuna lenkin jälkeen 96,1 kg. Se on pudonnut siis kahden päivän aikana 2,2 kiloa, jonka arvelen olevan suurimksi osaksi nestettä. Sitä tosin en tiedä miksi täällä Pattayan auringon alla, jossa lämpö ei juuri yölläkään ole alle suomalaisen hellerajan, nestettä erittyisi enemmän. Tai siis erittyisi siten, että se pudottaa painoa. Se on tietty, että täällä tulee hikoiltua enemmän, mutta niin tulee juotuakin.
Omaan kunto-ohjelmaan olen päivittäisen kävelyn lisäksi päättänyt vaihtaa länsiruuan tilalle enemmän thairuokaa, jonka uskon auttavan operaatiossani saada paino alle 90 kilon.

Phantom kauneushoitolan jälkeen

Phantom-pyörämme oli saanut merenläheisessä säilytystilassa pressun alla puolen vuoden aikana ruostepilkkuja joka puolelle. Sen johdosta mieli oli apea, kun pyöräkin oli niin alakuloisen näköinen.
Vein pyörän tuttuun paikkaan, jossa  se on 3-4 euron pesussa tullut aina varsin puhtaaksi ja kiiltäväksikin. Tuttu kaveri katsoi pyörää aikansa, puisteli päätään moneen kertaan, mutta loihe viimein lausumaan, että no ploblem, sillä r-kirjain ei thaikulta hevin irtoa. "800 pahtia" eli noin parikymppiä euroissa "ja tule parin tunnin päästä hakemaan, niin peli on valmis. Ja näin tapahtui, pyörä on nätimpi kuin aikoihin."

Hotellin uima-allas, joka on ollut käytössämme, on remontissa. Joten altaita, joita täällä kyllä piisaa, on etsittävä muualta. Matka altaalle tai altaille pitenee, mutta mikä täällä on ollessa ja mennessä, sillä kiire on ainakin minulle nykyisin muutenkin varsin outo ilmiö.

Tänään menin ensi kerran Budha-vuoren toiselle puolelle tällä reissulla. Siellä sijaitsee Pohjois-Pattaya, joka on oikeastaan tämän monisatatuhatpäisen kaupungin ydin. Päiviksen kanssa asustamme vuoren toisella puolella, Etelä-Pattayalla, jonka yksi virallinen nimi on Jomtien.
Pattayalle molemmin puolin on mukava tulla ja olla, kun ihmiset ovat ystävällisiä ja monet tutuksi tulleet suomalaisetkin ottavat silminnähden iloisin mielin vastaan.

Kuvan lintu ei ole kotikatumme Kaija tai Kaj

Kotikatumme on myös saanut uuden vangin. Se on värikäs papukaija, jonka ehkä sopivan tilaisuuden tullen valokuvaan blogiimme. Se raakkuu aaamusta iltaan syistä, jota voin vain arvailla. Yksi syys voi olla naapurikadun kaksi kaijaa, jotka eivät ole värikkäitä, vaan aivan aitoja blondeja.  Jos siis ovat tyttövankeja ja jospa meidän katumme kaija ei olekaan Kaija vaan Kaj.

Mutta paivis tulee tänne reippaan viikon kuluttua ja se on itselleni kohokohta, sillä hän on sydämeni valittu. Urhea likkakin on, kun aina vaan käy uimassa kannadanhanhien kanssa kymmenateisessa vedessä.