päivis: Tänään uutisoitiin opetusministeri Jukka Gustafssonin huoli liian suurista koulujen eroista ja myös siitä, että vanhempien menestys tai menestymättömyys vaikuttaa edelleen siihen, miten lapset kokevat koulutuksen merkityksen. Gustafsson ministeriön väkensä kanssa aikoo tehdä asialle jotain. En päässyt vielä kärryille miten se tulee tapahtumaan.
Uutinen, jonka huomasin Hesarin verkkolehdestä ja Keski-Uusimaasta, sai aikaan meillä pienen keskustelun. Jorma muisteli, miten hän olisi mieluiten mennyt ammattikouluun, mutta joutui taipumaan vanhempiensa tahtoon pyrkiä keskikouluun, jonka oppilaaksi hän myös pääsi. Silloinhan vielä pyrittiin kouluun, joka ei myöskään ollut ilmainen, niin kuin peruskoulu on.
Gustafssonin viesti kuului jotenkin niin, että nyt vain lähinnä koulutuksen päälle ymmärtävien vanhempien lapset pääsevät käyttämään lahjakkuuksiaan hyväkseen. Ajatus on, että lahjakkuuttaan voin näyttää vain koulumenestyksen kautta. Siihen väitteeseen takerruimme. Ihan niin kuin ihmisen onnen eväät olisivat löydettävissä vain pulpetin kannen alta.
Koulutus ja ammatin valinta ovat kaksipiippuinen juttu. Kuuntelin kerran luennoitsijaa, joka totesi, että yllättävän moni ihminen havahtuu noin nelikymppisenä huomaamaan, että tekee työtä ja on alalla, joka ei lainkaan ole hänen oma juttunsa. Todellisuudessa se on ollut vanhempien valinta. Näin tapahtuu varsinkin niille, jotka ovat niin sanotusti hyvissä ammateissa, mutta luultavasti niin voivat kokea monet sellaiset, jotka ovat vanhempien toivomuksesta päätyneet duunariammatteihin. Jossain vaiheessa tuleekin halu saada jotain korkeampaa opetusta, joka voi alkaa vaikka ylioppilaslakin hankinnalla.
Suomi pullistelee koulutuksen merkityksellä ja hyvillä Pisa-tuloksillaan. Kyllähän koulutus on tärkeä asia. Sen huomaa hyvin vaikkapa maissa, joissa lasten kouluun laittaminen ei ole itsestään selvä asia. Joskus vain tuntuu, että ihmisten onnellisuus, tai edes osaaminen, ei ole juurikaan kiinni siitä, onko tullut hankittua maisterin paperit. Monella elämän koulu on lopulta se kaikkein tärkein oppilaitos, jonka turvin pärjätään tai ollaan pärjäämättä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti