Asunto vai koti?

päivis: Olemme alkaneet pitää Matkakotia eli siis Euramobil-merkkistä matkailuautoa aina vain enemmän ja enemmän kotinamme. Mäkelänkadun asunnon mieltäminen kodiksi väheni samaa tahtia sen kanssa, kun aloimme juurtua Tuusulan Jokilaaksoon.

Suljin viimeisen kerran Mäkelänkadun asunnon oven viime sunnuntaina, kun kävin tekemässä siellä jonkinlaisen loppusiivouksen. Tällä viikolla teimme muuttoilmoituksen, jossa ilmoittauduimme tuusulalaisiksi 1. kesäkuuta alkaen. Jorman ilmoitus meni netin kautta. Minun piti hoitaa asia puhelimitse, koska netissä oli jokin ongelma ja aina samassa kohtaa tuli virheilmoitus. Minulle kerrottiin puhelimessa, että asumismuodoksi valittu "muu" vaatii varmasti lisäselvitystä ja todennäköisesti minulle tultaisiin soittamaan asian tiimoilta.

Tänään lupailtu puhelu tuli, mutta Jormalle. Olihan hänkin laittanut omaan ilmoitukseensa asumismuodokseen sen ilmeisesti virkamiesten ja -naisten hiuksia harmaannuttavan "muun". Oli helppo kuvitella, että väestökirjanpitoa pitävät olivat puhisseet keskenään, "miksi nuo eivät voi elää niin kuin ihmiset normaalisti elävät". Asiaa tosiaan käsitteli ainakin kaksi ihmistä, ensin asiasta soittanut virkailija ja toisena henkikirjoittaja, jolle Jorma ohjattiin soittamaan.

Henkikirjoittajalta ei kauheasti herunut ymmärrystä elämäntavallemme. Näin päättelin, kun kuuntelin puhelua toisella korvalla. Lopputulos oli, että meille tulee postia tänne kotina pitämäämme Myllykylään omaan postilaatikkoomme. Posti tuo kaavakkeen, jossa meillä on mahdollisuus perustella sitä, miksi virkamiesten tulisi ymmärtää, että asumme pysyvästi matkailuautossa ja pidämme sitä myös kotinamme. Jos selitykset eivät mene läpi, mahdollisuus on valittaa aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Henkikirjoittajan esitys joka tapauksessa on, että me olemme tuusulalaisia vailla vakituista asuntoa, mutta postiosoitteenamme voimme pitää osoitteen Soiniityntie 35, niin kuin tähänkin asti olemme tehneet.

Muinoin Helsingissä asuessamme testasimme Poste restante -osoitetta, kun asuinolomme olivat sellaiset, että oli siinä ja siinä, voitiinko silloinkaan puhua kaikkien mielestä asunnoksi määriteltävästä huoneistosta. Elimme kuitenkin kerrostalossa. Nyt ei huvittaisi testata, olisi mukava olla tuusulalainen, jonka koti on Myllykylän Jokilaaksossa Tuusulanjoen rannalla. Sen sijaan tällä hetkellä en tiedä varmuudella, olenko tuusulalainen ollenkaan vai vielä helsinkiläinen tai onko Helsinkikin "hylännyt" meidät.


Kaikki eivät halua asua normien mukaan, mutta siitä saa
vähintään ongelmia itselleen ja harmaita hiuksia virkamiehille. 

Tuli mieleen, että miten ovat muuttoilmoituksensa saaneet tehtyä ne muutamat perheet, joiden tiedän rakentaneen kotinsa eksoottisesti entisen vesitornin huipulle. Eiväthän hekään asu kerros-, rivi- tai omakotitalossa. Onneksi on muitakin, jotka laittavat normit koetukselle.

Jatkamme asian parissa, kun uutta kerrottavaa ilmenee. Olkoon se sitten sapeleiden kalistelua tai siihen tyytyminen, mitä mielestään asioista paremmin perillä olevat virkamiehet tahollaan päättävät.