jormas: Eilen osallistuimme Sininauhasäätiön 55-vuotispippaloihin, vaikka minulle ei heti eikä varmaan myöhemminkään aukea mitä erityistä juhlimista on 55 vuodessa. Tai siinä tapauksessa tietenkin on syytä juhlia, jos juhlimisesta muodostuu jokavuotinen käytäntö ja ensi vuonna on 56-vuotiskarkelot. Mutta senhän me näemme sitten.
Jokilaakossa on elämä kohdallaan ja aivan varmasti syksymmällä korjataan satoa syötäväksi. Ja pakkohan tässä on eläkeukonkin panostaa viljelyksiin, jotta saadaan rahat riittämään. Onneksi päivis on kasvissyöjä ja saadaan leivän jatketta omilta viljelyksiltä. Verottajan mielestä olenkin viljelijä ja päivis sen ja Musta-Pekka pelikorttien logiikan mukaan maanviljelijän vaimo.
Oikeastaan vasta tänään voisi Juliana-kasvihuonetta sanoa valmiiksi. Aikaa meni, jos täysiksi työpäiviksi kääntäisi, lähes viikko, mutta kyllä homma oli sen väärti. Kysyimme nimittäin tarjousta pystyksestä ja hinta oli noin viisi ja puolisataa, ynnä alvi päälle, joten lähes seitsemänsataa olisi pystytyslysti maksanut. Ja kun tänään kävimme ostamassa syksylle Thaimaan suorat lennon eestaas alle kuudellasataa, niin itse tekemllä tuli hankittua Pattayan matka.
Usein Jokilaaksossa kevään mittaan tuumailimme, että olisiko telkkä kuitenkin tehnyt kotinsa ainokaiseen pönttöömme, kun pariskunta katosi yks kaks lammeltamme. Ja kas, tänään sitten äiteetelkkä ylpeänä paimensi reilua puoltakymmentä untuvikkoaan aivan silmiemme edessä. Luonnon monimuotoisuutta ja touhuja on hyvin mielenkiintoista seurata kaikenlaisen puuhastelun lomassa. Sitä nimittäin riittää aivan varmasti yhtä pitkälle kuin voimavaroja ja kuntoa sen tekemiseenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti