Omaperäinen vappumatinea

jormas. Tänään tehtiin historiaa ja toteutimme päiviksen ja Niilo-koiran kanssa niin sanotun Vappumelonnan. Jo monta kymmentä vuotta sitten silloisen kaverini, Parkkosen Masan kanssa hommattiin puuvene ja kunnostettiin se Tuusulanjärvelle. Airoja säilytimme parin sadan metrin päässä olevan Simon Saluunan piharakennuksen orsilla, josta ne olikin helppo kopata mukaan, kun kävelimme rantaan veneelle. Paikka oli siinä mielessä huono, että jos menimme ensin kuppilan puolelle, soutureissu yleensä jäi ja aika meni huurteisia oluita maistellessa. Mutta kyllä soudeltiinkin järvellä ja suunniteltiin, että joskus vielä kevättulvien aikaan soudetaan Tuusulanjokea Vantaanjoelle saakka. Vaan eipä Masan tai kenenkään muunkaan kanssa koskaan edes joelle asti päästy. Varsinkaan veneen kanssa.

Mutta nyt päästiin päiviksen ja Niilon kanssa, joka osoittautuikin oikein oivaksi venekoiraksi. Mallia saisi monet ihmisetkin ottaa. Kuten aiemmin on tullut kirjoitettua, hankimme kumikanootin ja tämä oli vesikulkuneuvon neitsytmatka. Veteen venhon tai kanootin, johon saa perään viiden hepan moottorinkin, laskimme sen ensin täytettyämme niin sanotusti Hyrylän Torpan rannan mattolaiturien kupeesta.

Matka oli kertakaikkisen upea Myllykylän Jokilaaksoon. Myötävirtaan kun kuljimme, niin ei oikeastaan soutaa tai meloa olisi ollut tarvetta lainkaan, vaan ainoastaan vähän suuntaa ohjailla. Parissa kohdassa oli puu kaatunut joen yli siten, että rantauduimme ja kiersimme rungot rannan kautta. Kanootti tai vene, sillä sillä voi soutaakin, painaa alle kolmekymmentä kiloa, joten yhteen päivikseen ja jormakseen, sen kantoi esteiden kohdalla kummasti. Vesilintuja, aitoja sellaisia oli monin paikoin ja olikin mukava seurata, kun ne lähtivät lentoon edestämme. Telkkiä oli paljon ja tämän kokemuksen perusteella voisi sanoa, että enemmän kuin sorsia. Joutseniakin jokunen. Jokimatka oli tosi mukava ja hieno kolmen tunnin sessio ja mitä oivin ja erikoinen vaikkapa kahdenkeskisen palaverin paikka.

Seuraavana jatkamme veneilyä joko Vantaanjoessa, Laukaassa tai sitten merelle Meri-Teijossa, jossa on siis omaa vettäkin yllin kyllin. Mutta sitä ennen hankimme moottorin, jotta riittää poweri ajaa esimerkiksi Vantaata ja Keravanjokea vastavirtaan.