Kylässä Kellokoskella

päivis: Olin tänään työasioissa käymässä Kellokosken sairaalassa. Työnantaja oli järjestänyt sinne työyhteisökokouksen ja siinä yhteydessä saimme myös sairaalan esittelyn. Kuulimme tästä päivästä ja myös sairaalan historiasta.

Kellokosken sairaala on A-mielisairaala, jollainen löytyy myös muun muassa Kuopion Niuvanniemestä ja Vaasasta. Kellokoskella hoidetaan myös niitä vakavan rikoksen tehneitä, joita ei mielentilatutkimuksen mukaan ymmärrystä vailla olevina voida tuomita vankilaan.

Koska erilaiset mielenterveyskuntoutujien (kuten asunnottomien ja kehitysvammaistenkin) yksiköt kuuluvat sarjaan "ei minun takapihalleni", Kellokosken sairaala on mielenkiintoinen poikkeus säännöstä. Tosinhan sairaala on ollut niillä sijoillaan jo satakunta vuotta, ehkä enemmänkin. Oletettavasti siihen maailman aikaan "hulluihin" on suhtauduttu paljon ymmärtäväisemmin.

Sairaalan taholta uskotaan, että sen sijaan että se olisi uhka kylälle ja kyläläisille, se onkin eräänlainen voimavara. Jossain vaiheessa pohdittiin aidan rakentamista ja kiinni pidettäviä portteja, mutta ajatuksesta luovuttiin. Nykyään sairaala-alueen halki kulkevat muun muassa lapset kouluun ja koulupäivän jälkeen takaisin kotiin. Potilaat, ne jotka voivat, kulkevat puolestaan vapaasti pitkin kylän raitteja ja käyvät muun muassa kaupassa omilla asioillaan. Siihen on totuttu.

Kellokoskelle on tulossa vaikeista mielenterveydenongelmista kärsivien nuorten hoitoyksikkö, josta kylän väki ei sairaalan johtajan mukaan ei mitenkään hätkähtänyt, kun asiasta järjestettiin tiedotustilaisuus.

Jos joku ei ole aiemmin tiennyt mitään Kellokosken sairaalasta, elokuvan Prinsessa jälkeen juuri kukaan ei enää ole voinut olla tietämätön. Sen verran paljon tuo lämminhenkinen henkilökuvaus sai osakseen julkisuutta.

Jatulin tarhan muotoa jäljittelevä rakennelma on osa osa Prinsessalle omistettua
muistomerkkiä Kellokosken sairaalan puistossa. Muistomerkin yksityiskohdat
kaipaavat korjausta, mutta varojen puutteen vuoksi sitä ei ole lähivuosina tulossa.

Prinsessa eli Anna Lappalainen oli omanlaisensa persoona, joka eli pitkään Kellokosken sairaalassa ja oli myös näkyvä osa kylän elämää. Tarinoita hänestä riittää loputtomiin. Prinsessa joutui elämänsä ehtoopuolella Nikkilän sairaalaan, jossa hän myös kuoli. Hän itse oli kuulemma ainut, joka ei vastustanut siirtoa Nikkilään. Syy sairaalan vaihtoon oli se, että jossain huomattiin Prinsessan helsinkiläisyys, joten hänen paikkansa ei ollut Kellokoskella. Sinne hän kuitenkin jätti lähtemättömät muistot. Prinsessan Kellokosken-vuosien muistot on tallennettu asiallisesti myös sairaalan museoon.