Pienet iltalöröt saattavat kuulua tuohon perinnekieleen, joka ei kyllä ole säilynyt aktiivisessa kielenkäytössäni. Eikä passiivisessakaan. Sanonta kuulostaa suorastaan vieraalta. Joitakin vanhanoloisia sanoja olen joko sattumalta tai aivan tarkoituksella kuitenkin säilyttänyt puheessani. Yksi suosikeistani on sana rantu. Tiedän sen olevan vanhanaikaista kieltä, sillä sana aiheuttaa nuoremmassa polvessa, jos ei puistatusta niin ainakin naureskelua. Heh oli puolestaan Anna-mummun käyttämä ilmaus, kun hän ojensi jotain ja toivoi, että se otetaan vastaan. En ole sitä omaan puheeseeni ottanut, mutta ehkä kannattaisi.
Juhla-Mokka on meillä vaihtunut reilun kaupan kahviin. |
Mutta ne iltalöröt. Niitä meillä ei juuri tässä perheessä harrasteta. Tai vain joskus kun siltä tuntuu. Kahvin, kuten monen muunkin asian suhteen, meillä on Jorman kanssa kovin erilainen maku. Minä olen jostain syystä Thaimaan-reissuillani oppinut pitämään väkevästä kahvista, joka ei kai yleisestikään ole suomalaisten mieleen. Tai ainakaan ulkomailla kukaan ei juuri myönnä saavansa hyvänmakuista kahvia. Kaikkialla kun pitäisi olla suomalaisittain paahdettua Juhla-Mokkaa. Jorman suosikkikahvimaku on minun makuuni ihan liian laihaa ja yritän sitten iltaisin taiteilla keittimeen valmiiksi sopivan niukan määrän kahvinporoja, jotta ei aamulla tarvitsisi kuunnella valitusta liian vahvasta kahvista.
Kahvi on jostain syystä erityisesti suomalaisille kovin rakas asia. Jos asiakkaita halutaan autokauppaan tai huonekaluostoksille, kannattaa houkutella kahvilla. Tai pelkkä kahvi ei enää taida riittää, kakkuakin on syytä olla tarjolla. Viime aikoina tosin yhä useammin näkyy viikonloppunäyttelyiden vetonaulana olevan grillimakkara. Ehkä kahvi on menettämässä makuaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti