Rabbit is back

jormas: Jokilaakson ainut jäljellä oleva countrykani, Ykkönen oli, jos oikein ymmärsin, juhlimassa metsäjäniskaverinsa synttäreitä. Juhlaturnaus tai mikä sitten lienikään kesti matkoineen viikon. Mitä ilmeisemmin juhlissa oli kasvispurtavan napostelun lisäksi otettu ruokaryyppyjäkin enemmän kuin on kohtuukäytölle sopivaa, sillä sen verran surkea oli kani olemukseltaan, kun se aamulla tuli kotiin tuhlaajapojan tavoin. Kelpasi siemenet, porkkanat ja muu syötävä. Jos oikein kanien kieltä ymmärsin, oli tullut otettua melkoinen tuohiastiallinen pihlajanmarjoista tehtyä kaniviiniä ja juotu oikein kunnolla kanin olan takaa.
Juhliminen oli joka tapauksessa päättynyt siihen, että juhlaväki oli juhlinnasta uuvahtanut ison kuusen juurelle.

Tuhlaajapoika palasi kotiin

Juhlijoiden nukkuessa oli mitä ilmeisemmin paikalle tullut kaksi supikoiraa, joita Jokilaaksossa on paljon.  Pesänsä ne tekevät pääosin Jokilaaksosta nousevan, suojellun Rydybackan kallion louhikkoihin. Supeille oli mitä ilmeisemmin syntynyt riita siitä, kuka syö sammuneista juhlavieraista minkäkin ja tähän selvyyden saadakseen olivat äityneet tappelemaan keskenään. Niin olivat olleet kuitenkin  tasaväkisiä, että raatelivat toinen toisensa hengiltä!
Niinpä countrykanimme Ykkönen aamulla oli herännyt ison kuusen juurelta suu kuivana melkoisessa kohmelossa ja katsellut ympärillään retkottavia, verisiä raatoja. Se hieroi punaisia silmiään ja tokaisi itsekseen: "Voihan hitsi. Kaikkea sitä tulee päissään tehtyä!" Joten kotikonnut saavat toistaiseksi riittää ja niin tuhlaajapoika palasi viikon reissulta kotiin. Me olimme aivan varmoja, että kanimme oli ajat sitten joutunut lihansyöjien suihin, vaan toisin kävi. Oli oikein mukava aamu, kun vielä aurinkokin näytti meille kesää enteilevät kasvonsa.