Tuli lunta tupaan

jormas: Tuli lunta omaankin tupaan ja pesään, kun kirjoitin syrjäyttämiskursseista. Toimin nimittäin itse Sininauhasäätiön toimitusjohtajana 2000-luvun lähestulkoon koko ensimmäisen vuosikymmenen. Kirjoitukseni kommentoija oli nimittäin sitä mieltä, että kyseinen syrjaytyskoulutus on ollut käytössä Sininauhasäätiössä ainakin vuosituhannen alusta. Vaan minäpä en anonyymin havainnoimia virheitä myönnä ainakaan omalle kaudelleni, vaan totean, että ehkäpä hän tarkoittikin vuosikymmenen alusta, kun puikossa ovat olleet muut.
päiviksen kirjoitusta luin kuin parasta dekkaria, että mitähän hän onkaan joesta löytänyt. Jokilaaksossa vietetään muutenkin jännittäviä aikoja, sillä viikonlopun paikkeilla siellä eletään todennäköisesti tulvahuippuja. Tie, kulkuyhteys ja Soiniityntien silta ainakin Martti osa-auton kohdalla menee poikki tai sitten ei.
Täällä Thaimaan Pattayalla elelen viimeisiä päiviä tällä erää, sillä tiistaiaamuna lähden Suomeen. Kelit täällä ovat hemmotelleet vilusampiakin luita ja joka päivä on viime aikoina mittari ollut 35 asteen molemmin puolin. Ja Rane Lampinen, jonka olen päättänyt nimetä ystäväseurani jäseneksi numero kolme, on asettunut uuteen kotiinsa. Mies tuli hiljaisemmasta Hua Hinistä ja on kertomansa mukaan valvonut tai nukkunut huonosti kaksi yötä. Sillä 17 kerroksessa hän pitää parvekkeen ovia auki kai siksi, että mies ei ilmeisesti nuukuuttaan raaski käyttää ilmastointilaitetta. Ja kun parvekkeen ovet ovat auki, aallot kuulemma lyövät rantaan liian kovalla pauhulla  ja Rauno ei saa nukuttua. Joten murheensa kullakin ja myös vaurailla miehillä.
Lähestulkoon joka aamu olen hoitanut kuntoani ja pitänyt kiloja kurissa tekemällä tunnin molemmin puolin kävelylenkkejä. Ja seurannut ihmisten elämää ja pohtinut syrjäytymistä tai syrjäyttämistä. Että voiko järjestäytyneessä yhteiskunnassa elää tai olla niin sanotusti yhteiskunnan ulkopuolella. Ei voi, sanon minä, sillä synkinkin vankila tai vaikka kaatopaikan laidan" asumiskoija" on osa yhteiskuntaa, kuten niin sanotun mielisairaalan erityishuone tai -osastokin.

Syrjässä tai laidalla, mutta kuitenkin osana yhteiskuntaa

Mutta entäpä ihminen, joka haluaa olla omissa oloissaan ja kulkea omia polkujaan? Entäpä jos haluaisi kuitenkin elää nimen omaan järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella, niin miten se voisi tapahtua? Että asuisi vaikkapa Kainuun korvessa tai Lapin perimmäisen kairan perukoilla tarvitsematta edes kyläkaupan suolaa pyydystämänsä kalan valmistukseen? Voisiko Suomessa elää tänä päivänä täysin yksin itsekseen, että ei missään ja milloinkaan tarvitsisi muita ihmisiä? Eläisi, sairastelisi, lääkitsisi itseään, toipuisi, jos toipuisi omia aikojan ja kuolisi viimein pois?