Irti oravanpyörästä

päivis: Kuuntelin viikolla radiodokumentin, jonka nimi saattoi olla sama kuin tuo yllä oleva otsikko.Dokumentin päähenkilö, Hämeenkyrössä asuva Kaarina Davis joka tapauksessa oli hypännyt pois oravanpyörästä jättämällä sairaanhoitajan ammattinsa ja muutettuaan maalle metsän keskelle mökkiin. Sen verran yhteiskunnallisesti hyväksyttyä aktivismia Davis on kuitenkin harrastanut, että on kirjoittanut sairaanhoitajavuosistaan kirjan, kuten on tehnyt myös nykyisestä elämäntavastaan.

Ihan viehkeässä dokumentissa Kaarina Davis toteaa, että moni on sanonut haluavansa tehdä samoin, mutta kun ei voi siitä tai tuosta syystä. Davis pitää syiden selittelyä pötypuheina. Jos ihan tarkalleen ajattelee, todellisuudessa moni ei kuitenkaan varmaan haluaisi elää niin kuin oravanpyörästä pois hypännyt Davis. Hän kertoo, ettei elä työttömyyskorvauksilla tai sossun tuella. Rahaa tarvitessaan myy omaisuutta ja saa kai myös tuloja kirjoittamisesta ja ehkä jonkin verran luennoinnista. Tuloja saattaa hänen kertomansa mukaan ropsahtaa tilille kerran vuodessa ja sillä sitten on selvittävä taas vuosi eteenpäin. Arki kuitenkin hoituu pitkälti luontaistalouden avulla, kasvattamalla omat ruoka-aineet ja poimimalla luonnosta. Davis kuvailee, että palkka ei aina tarkoita rahaa. Hänelle palkkaa on muun muassa se, kun katkoo omatla maalta polttopuut ja raahaa ne mökin pihaan.

Davis on ammattinsa ja ikänsä - nelikymppinen - puolesta siinä mielessä turvallisessa asemassa, että jos asiat oikein huonosti menevät, hän voi palata takaisin oravanpyörään. Tähän tapaan hän itsekin dokumentissa tarinoi.

Dokumentin yksi tärkeä viesti oli kuitenkin ihmisen suhde luontoon. Kaarian Davisille se tuntui olevan osa niitä puuttuvia euron seteleitä, joita hän ei edes kaivannut. Hän vaikutti nauttivan luonnossa liikkumisesta ja lintujen tarkkailusta vähintään yhtä paljon kuin joku toinen ehkä nauttii shoppailusta tai paksusta lompakostaan. Yhteiskuntatalouden kannalta Davisin askeettisuuteen tähtäävä elämäntapa on tietysti huono malli muille, koska se ei kartuta kansantaloutta millään tavalla, mutta ympäristön kannalta hän on varmaan aivan kultakimpale.

Kotinsa voi rakentaa asuntoautoonkin.
Sillä ei lopulta ole suurta väliä, mitä
muut asiasta ajattelevat.

Yksi dokumentin havainto huvitti erityisesti. Davis kertoi, miten oli suunnitellut asumistapaansa. Niissä suunnitelmissa oli mukana ollut myös matkailuautossa asumisen mahdollisuus. Matkailuautosta tai mökistä, johon Davis päätyi, hän totesi, että muiden mielestä kunnolliset ihmiset eivät asu niin. Vaikka meidän kunnollisuuttamme kukaan ei ole koskaan tainnut ainakaan ääneen epäillä, täytyy myöntää, että joskus tulee seliteltyä ihan turhaan, miksi eletään näin ja "onhan meillä kyllä asuntokin Mäkelänkadulla".

On mukavaa, että ihmiset uskaltavat toteuttaa omaa näkyään hyvästä elämästä ja heistä myös kerrotaan television katsojille ja radion kuuntelijoille. Kaikkien Miljonääriäitien ja Unelmien poikamiesten tyhjänpäiväisen maailman rinnalla tarvitaan näitä kaarinadaviseja. Viimeksi mainittu muuten totesi mieleenjäävästi, että "onni on suhteessa linnunpönttöjen määrään".