Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Menneitä muistellessa

jormas: Eilen oli aidosti kertakaikkisen mukavaa tavata Hilppaa. Sininauhaliiton ja -säätiön tosi monivuotista talouspäällikköä. Hänestä(kin) minulla on muistini sopukoissa monta mieleenpainuvaa tarinaa, joista kerron nyt yhden. Se kertoo sitoutumisesta ja vastuuntunnosta ja ajasta, jolloin Sininauha oli monelle paljon muutakin kuin vain työpaikka. Hilpan luotettava aisapari oli useiden vuosien ajan taloushallinossa Anja Väisänen. Välillä tehtiin (ja varsinkin he) tosi pitkiä päiviä ja yhdessä nämä oivat ihmiset päättivät silloin tällöin, että nyt saa tältä päivältä tai illalta riittää ja lähdetään kotiin. Ulko-ovella sitten toivotettiin "hei heit" ja lähdettiin toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen. Toinen kiersi korttelin toisin päin ja toinen toisin päin palatakseen ikään kuin toiselta salaa työnsä ääreen takaisin. Hilppa oli työssään pitkän linjan osaaja ja ammattilainen, joka piti kukkaron nyörit tiukasti hallinnassa ja talouden kunnossa. Itse toimin usean vuoden puheenjohtajana ja Jorma Niemelä toiminnanjohtajana. Silloin tällöin tuli kaima-Jormalla akuutteja työhön liittyviä tarpeita, joihon tarvittiin rahaa. Aina ne rahat Hilppa jostain kaivoi eikä meillä Jormilla useinkaan ollut yksityiskohtaisesti tietoa kuinka hän sen teki. Meille riitti, että homma toimi. Hilpalle sopi oivallisesti isäni antama neuvo. Hän sanoi minulle monet kerrat, kun häneltä rahaa lainailin milloin mihinkin tarpeelliseen tai tarpeettomaan, että kuule poika. Jos et osta sitä mitä tarvitset, vaan ainoastaan sen mitä ilman et tule toimeen, on sinulla aina taskussa rahaa.Viime yönä tuli, kuten stadilaiset sanovat lievästi snögee. Ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin kerralla tämän talven aikana. Aamusella ei päässyt edes toilettiin tekemättä lumitöitä, sillä Hotelli Helpotus on meillä eri rakennuksessa tai ainakin paikassa kuin Matkakotimme. Toki siinäkin wc on ja vieläpä käyttökunnossa, mutta koska talvisaikaan sen tyhjennys on hieman mutkallisempaa, olemme välttäneeet sen käyttöä.
Kaikki kutenkin taas toimii. Eilen nimittäin löysin tällä hetkellä varsin oivalta tuntuvan matkakotiosaajan Nurmijärvelta, joka tuli ja laittoi Matkakodin sähköt taas kuntoon. päivis aamusella totesikin raanasta vettä laskiessaan, että aivan kuin mukavuuksia olisi tullut lisää. Vika oli siinä missä ajattelimmekin. Vaikka autossa on sisäänrakennettu 220 voltin järjestelmä, jonka pitäisi kestää reilun 3000 watin kuormituksen, näin ei todellisuudessa ole. Varsinkaan, jos sähköä ottaa paljon yhdestä pistorasiasta esimerkiksi lisälämmitykseen. Johdot tai liittimet sulavat ja näin oli käynyt meilläkin. Mutta tästä jatketaan koeasumista ja eletään yhä pidentyviä päiviä. Ja odotetaan koska talitianen sanoo ensimmäisen kerran "titityy".

Ei kommentteja: