Tarkkailen siis luontoa, jota kyllä teen kaikkina muinakin päivinä erityisesti täällä Jokilaaksossa, mutta kyllä Laukaassakin, milloin siellä pääsee käymään. Nyt pitäisi kiireen vilkkaan päästä, sillä ajokortti ja pankkikortti unohtuivat kelkkailutakin taskuun. Laukaa ja Tuusula ovat maaseutua ja siksi luonnon tarkkailu on niissä helpompaa kuin esimerkiksi Helsingin Mäkelänkadulla tai Hämeentiellä.
Koska en muista Vilkunan kirjasta Matista mitään, pitää keksiä itse edellä mainittuun viitaten. Näin se menee:
Mattina huomaa, että päivä on taas vähän pitempi kuin eilen. Ainakin jos katsoo kellosta. Matti tarkoittaa siis, että voi alkaa odottaa kevättä. Hangetkin vajoavat melkein silmissä, jos on sattunut olemaan talvilämmin sää. Se on, jos pakkanen kääntyy plussalle ja varsinkin jos lumen sijaan sataa räntää. Mattina Tuusulanjoen poikki menneet jäniksen jäljet katoavat, kun vesi nousee jään pinnalle.
Niilo kyttää auran takaa pilkistävää kania. |
Helmikuu heläyttää, mutta Mattina ollaan jo niin lähellä kuun loppua, että vähälumisena talvena voisi vaikka tokaista, että Matti maata näyttää. Ei näytä tänä talvena, mutta kohta on maaliskuu, joka kansanuskomuksen mukaan jo näyttää maata. Maaliskuussa tosin on 31 päivää, joten onhan tässä aikaa odotella maan paljastumista, jos näyttäytyminen osuu kuun loppuun.
Mattina meille ilmestyi myös orava pihaan. Ensin se kipitteli Rabbitislandilla ja kiipeili sitten pihan lepikössä. Niilokin huomasi sen, joten nyt sillä on kaksi tiukkaa tarkkailun aihetta: kani ja orava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti