Heinäpoudat jatkuvat

En ole metsämiehiä nykyisin, mutta olen ollut ja ymmärrän tämän harrastuksen lisäksi myös sen riistanhoidolliset perusteet. Viime kesänä tulimme Jokilaaksoon matkailuautolla päiviksen kanssa viettämään kesää ja uimaan Tuusulanjoessa ja maallamme olevissa lammissa. Sen jälkeen en ole saanut häntä täältä pois. Tosin yhtä innokkaana olin itsekin tarttumaan uuteen haasteeseen. Joten tänne jäätiin matkailuautoon ottamaan talvea vastaan, joka oli mahdollista, sillä vedimme alueelle sähköliittymän kymmenen vuotta sitten. Sitä on tarvittukin koska tänä aamuna oli edelleen heinäpouta ja mittarissa -31 astetta. Vaan eipä ole hyttysiä eikä hirvikärpäsiä. Sen sijaan Matkakodin vesi- ja viemäriputket ovat umpijäässä, joten seikkailu- ja kokeilumieltä on tarvittu, joka onkin ollut koko jutun yksi ydinajatuksista.

Kun Matkakoti on valmistettu Saksassa, voi olla, että "tormakoihin" pakkasiin ei ole siellä suunnittelupöydän ääressä totuttu, vaikka aikoinaan mainos autostamme sanoikin, että "Pohjolan oloihin testattu" tai jotakin sinne päin. Sen sijaan Sosiaalikontti, joka suunniteltiin Pohjolan oloihin Latfin Service Finland Oy:n oivan toimitusjohtajan ja yhteistyökumppanimme, insinööri Pentti Pirisen kanssa, on toiminut oivallisesti. Hänen kanssaan istuimme eräänkin tunnin viime kesänä Matkakotimme katoksen alla niin sanotusti Klubiaskin kanteen piirrellen. Että millainen tulee olla Pohjolan oloihin rakennetun Sosiaalikonttimme suihkuineen, toiletteineen, pesualtaineen, lämmityksineen ja niin edelleen. Se on pelannut ilman pienintäkään häiriötä, vaikka pakkanen on paukkunut nurkissa. Energiaakin se näyttää vievän puolet vähemmän kuin Matkakotimme.

Täällä me nyt kuitenkin testaamme ja tarkkailemme luontoa ja nautimme sen ristiriitaisuuksista. Jokilammillemme varsinkin keväisin vesilintujen lisäksi seisahtuvat suunnittelemaan tulevaisuutta myös muun muassa  joutsenet. Alueellamme on nimittäin Tuusulanjoen kunnostuksen yhteydessä tehdyt, joen suurimmat tulvaveden tasausaltaat saarineen. Me sanomme niitä maisema-altaiksi, jotka ovat saaneet viime kesänä myös erisnimet Jokilammet. Reippaan kilometrin päässä on, niin ikään yhteistyökumppanimme Seepsula Oy:n kiviainesasema. Sen 150 metriä syvästä porakaivosta haemme mönkijän peräkärryllä 1000 litran astiassa talousveden. Mutta sekin on mahdollista vain nollakelillä tai sitä lämpimämmällä.

Lentokoneet laskevat silmiemme edessä ja olemme huomanneet, että nekin oppii tuntemaan linja-autojen lailla. DHL:n keltainen postikone tulee puoli kahdeksan aamulla ja niin edelleen. Vantaan puolella olevan motocrossradan äänet kuuluvat tänne myös, kuten kivimurskankin. Mutta niin kuuluu kesäisin käen kukuntakin ja kohta talitiainenkin alkaa ilmoitella, että titityy, täällä ollaan. Luontoakin on siis joka puolella.

Jossain vaiheessa kontin alle muutti kolme uroskania ja nimenomaan samaa sukupuolta, sillä countrykanitarhaa emme ole perustamassa citykaneille vastapainoksi. Lienevätkö kanit kuitenkin tuoneet matkakotimme nurkille vähän muitakin petoeläimiä jäljistä päätellen, sillä kaneista kaksi on päätynyt parempiin tai ainakin nälkäisiin suihin.

Peuroja näemme varsinkin kesäisin lähes päivittäin ja aika usein hirviäkin. Kerran tapasin täällä Jokilaaksossa pari hirvimiestä Sipoon suunnasta. He olivat sitä mieltä, että alueemme läpi kulkee ammoisten aikojen hirvipolku, jota nämä uljaat metsän eläimet käyttävät vieläkin. Onkin aika upeaa katsottava, kun ne ylittävät joen, välillä uiden ja välillä käytännössä parilla loikalla.

Jäätynyt Tuusulanjoki Soiniityntien sillalta

Yhtenä ajatuksena jatkossakin on edelleen testata Jokilaaksossa siirrettävissä asunnoissa käytettäviä asumisen eri käytäntöjä ja tekniikoita, joten aikaa tulee tulevassa koe-Duokonttikodissa sekä matkailuautossa vietettyä paljonkin, sillä rahan vuoksi tekeminen alkaa olla kohta menneen talven lumia kohdallani.

Asumisen käytäntöjen testaamisen lisäksi tällä hetkellä pohdimme, jos tekisimme tänne hirvien ja peurojen ruokintapaikan ensi talvena? Tähän olisi riista- ja metsämiesten mielipiteillä sijansa.