Joulutarina 15. päivä

jormas: Niin jäivät Kanikonttoriin vahtia pitämään Ykkönen ja Kolmonen. Reissu sinällään Thaimaan lämpöön ei kaikilta osin alkanut myönteisten tuulien alla, sillä osa ihmistontuista, tai ainakin yksi syystä tai toisesta on kadonnut Kanikonttorin Kakkosen lailla jonnekin tuntemattomaan. Ei kuitenkaan varmaankaan ketun suihin eikä toivottavasti lääpän jäljillekään. Termiä tapasi nimittäin isäni käyttää, kun olin ollut niin sanotusti yöjuoksussa ja kömmin aamusella kotiin ja petiin. Ja kun sieltä iltapäivällä nousin, oli vastassa uusi kysymys, kun suu napsuen hain vettä santapaperiakin kuivemmalla suulla suu muutenkin sen mukuisena kuin joku olisi syönyt sillä kissan sitä itseään. Faija virnisteli ja kyseli, että onko mennyt tauti suun kautta sisään. Lähes joka yö oli mennyt tauti sisään nimenomaan suun kautta.

Tämä päivä sinällään on ollutkin sitten kovin lyhyt, kun aikaeron vuoksi Finnairin siivillä lentäen katosi viisi tuntia jonnekin. Sen kuitenkin saa takaisin, kun palaa koto-Suomeen. Pattayalla tai oikeastaan Jomtienilla oli kaikki kunnossa, mutta jo ilta, joten ensimmäinen kuva on parvekkeeltamme kotikadullemme, Soi Welcomelle.

Joulua täälläkin odotetaan, sillä siellä täällä tuikkii jouluvaloja. Myös vastakkaisen kerrostalon katto on saanut kauniin, koristellun kuusen kantaakseen, joka loistaa myös parvekkeellemme.

Me Suomessa odottelemme kovasti jouluksi lunta, mutta muistaa kannattaa, että siellä missä tietäjät kulkivat Marian, Josefin ja Vapahtajamme seimen luokse, ei oltu kuultukaan lumesta. Joten lunta tarvitsevat ehkä eniten hiihtäjät ja joulupukin Petteri-poro.