Sivun näyttöjä yhteensä

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Puun hakkuuta


Kodassa on mukava istua ihan muuten vaan. Nyt kuitenkin
tulen loimussa kypsyy etualalla juureksia foliossa ja toisella
laidalla valmistuvat muut syömiset valurautapannussa.

päivis: Tänään ja eilen tein puita. Määrä ei ollut suuren suuri, ehkä kolme täyttä kottikärryllistä sahattuja halkoja, jotka kirveellä pilkoin klapeiksi. Jorma hoiteli sahaushomman näppärällä sähkömoottorisahalla.

En ole yli kymmeneen vuoteen käyttänyt kirvestä, joten hakkaaminen tuntui lihaksissa, joita en juuri tiennyt olevan olemassakaan. Alkuun piti hioa tekniikkaakin, että halot edes suostuivat halkeamaan. Huomasin, että harjoitus kuitenkin kannatti. Tänään homma hoitui jo helpommin. Tai sitten tämänpäiväiset halot olivat niin lahoja, että hakkaaminen oli helpompaa.

Tiedostin erilaiset tekniikat sekä Jorman neuvojen perusteella että eilen jotain elokuvaa katsellessani. Siinä nuori tyttö hakkasi puita ja isku oli suorastaan vimmainen omaan hakkaamiseeni verrattuna. En edes hirvinnyt kokeilla samaa lyöntitekniikkaa tänään ja kuten sanoin, homma tuntui helpommalta muutenkin.

Olemme tehneet puita, koska Jokilaaksossa on kota ja siellä tulisija. Siellä olemme nyt paistelleet joitakin kertoja makkaraa (minä tofuversioita), Jorma lihaa, kaalikääryleidenkin lämmittäminen on onnistunut ja minä olen onnitunut valmistamaan oikein maukkaita naurisnyyttejä. Niitäkin tehdessä tarvitaan kokemusta ja harjoittelua. Kypsyivät nopeammin, kun maltoin tehdä nauriista ohuempia viipaleita. Seuraava haaste on loimulohen valmistus. Ja vaikka ei olisi mitään kypsennettävääkään, elävän tulen katseleminen on aina yhtä mukavaa ja rauhoittavaa. 

Ei kommentteja: