Hoosianna

päivis: Tänään on ensimmäinen adventti, jota minulle edustaa ennen kaikkea Hoosianna. Jos kouluvuosilta jotain mukavaa on jäänyt mieleen, on se Hoosiannan veisaaminen koulun juhlasalissa. Koulussa ei tietenkään oltu sunnuntaina, mutta Hoosianna kuului perinteeseen ehkä viimeisenä köulupäivänä ennen adventtia.

Tänään alko radiossa soida myös Toivontuottajien Jouluradio. Pääkaupunkiseudulla kanava kuuluu ainakin taajuudella 102,4. Jouluradiokin on soittanut pitkin päivää Hoosiannaa erilaisina versioina. Minusta paras tapa on laulaa sitä kovaäänisesti melkein karjuen niin kuin kakarana koulussa innostuttiin tekemään. Yksi tänään kuulemistani versioista oli kaikkea muuta, pehmeää mieskuorolaulua. Eipä säväyttänyt.

Jaksan muuten aina ihmetellä sitä, miksi meillä Suomessa ollaan niin vieraskoreita, että kaikki rakkaat joulu- ja muutkin perinnejuhlat ollaan mielellään kieltämässä ja vain siksi, että juhliin osallistujien joukossa on muualta Suomeen tulleita. Veikkaan ettei Hoosiannankaan äärelle enää kouluissa kokoonnuta sankoin joukoin.

Saatoin seurata 1980- ja 1990-luvulla koulujen käytäntöä suhteessa kirkkoon kuulumattomiin oppilaisiin. Eipä silloin kukaan välittänyt siitä, miltä ateistien tai muuten vain kirkosta eronneiden lapsista tuntuu, kun joulujuhla järjestetään esimerkiksi kirkossa. Mutta heti kun maahan alkoi virrata vierasta väkeä, tuntui että koulussa kuin koulussa alettiin olla huolissaan, etteivät vain uudet tulokkaat pahoittaisi mieltään joutuessaan kuulemaan jouluevankeliumia. Siinä huumassa ei tunnuttu huomaavan, eikä huomata kai oikein vieläkään, että oikeasti kannattaisi kysyä, miltä tuntuu niistä, joilta tässä yltiöpäisestä huomaavaisuudesta johtuen on viety joulukuvaelmien ja Suvivirren laulamisen ilo.