Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, mutta nyt on nyt

jormas: Jäi eilinen päivä kokonaan kirjoittamisen osalta väliin, mutta onneksi päivis hoiti osaltaan jobin tyylikkäästi kirjoittamalla oivan jutun, joka kannattaa lukea ajatuksella toisenkin kerran.
Jokilaaksoa on laitettu talvikuntoon ja lähes viimeinen siihen liittyvä homma tehtiin tänään, kun korjasimme yhden ojarummun sekä levitimme soraa, tyypiltään 0-16, 70 000 kilogrammaa. Tietämättömille selvennykseksi että tyyppi tarkoittaa kiviä tai soraa siten, jotta suurin sepeli on 1,6 centtiä halkaisijaltaan.
Uuden Kanikonttorin henkilökunta on edelleen tallessa ja innoissaan työstä. Nimet on annettu ja vanha mustalainen on nimeltään Ykkönen, ruskea beatlestukka Kakkonen ja nuori tumma hurmuri tietenkin Kolmonen. Kun ne ruokapalkalla painavat hommia, on ruokatuntejakin melkoisesti. No, piha on täynnä vielä vihreää ruokaa, joten mikä on syödessä.
Sininauhatalolla oleva toimistokin on saanut niin sanotusti lopulliset kalunsa ja onkin oikein mukava hipsiä sinne lähes päivittäin töihin. Talon saunaakin käytämme viikoittain, joka tekee hyvää meille, mutta myös muuten lähestulkoon käyttämättömälle saunalle.
Jonkun viikon kuluttua lähdemme viikoksi Amsterdamiin tutustumaan merikonteista tehtyihin koteihin. Mukaan saamme päiviksen kanssa myös työtoverimme Ami Karhapään, joka onkin oikein oiva juttu. Ikäni muistan häneen liittyvän tapauksen, joka herkistää mieleni edelleenkin. Kun hänen yksikköönsä tuli pihamaalle sukaton mies, pesi Ami hänen jalkansa ja antoi sukat omista jaloistaan. Oli se vaan niin esimerkillinen teko Sininauhasäätiön työntekijältä, etten taida koskaan kyllästyä sen kertomiseen sopivissa tilanteissa.

Ei kommentteja: