Voiko vähän tai ei mitään olla ainutlaatuista?

Toissapäivänä ja eilen blogini lukijoita tai ainakin avanneita oli noin 1700 molempina päivinä. Arkiasioiden pyörittelyn lisäksi etsin vastausta nollamenestyksellä urheiluaiheiseen kysymykseen, joka ei ole kompa. Mutta entäpä tänään, tietääkö kukaan vastausta, kun annan lisävihjeeksi, että se löytyy yleisurheilusta? "Missä vanhassa ja nykyisinkin suuressa aikuisten urheilutapahtumassa on otettu erityisesti huomioon yksi tai enintään muutama lapsikatsoja, joiden valintaan kilpailun järjestäjä ei ole voinut vaikuttaa millään tavalla?"

Tämän aamun kello viiden uutisissa kerrottiin, että Posti on aloittanut 600 työntekijää koskevat sopeutusneuvottelut, koska paperipostin määrä on vähentynyt. Vuosikymmenen takaisesta tilanteesta jaettavat kirjeet ja osoitteellinen paperiposti on puolittunut tai laskenut enemmänkin. Perinteisiä kirjeitä onkin enää pieni osa kaikesta postista. Suuri osa kirjepostista on laskuja ja viranomaisviestejä, jotka nekin siirtyvät kovaa vauhtia digitaalisiin kanaviin, kuten OmaPostiin tai Digipostiin. Samaan aikaan pakettien määrä on kasvanut voimakkaasti verkkokaupan yleistymisen myötä, vaikka Suomen lisäksi jopa EU yrittää estää varsinkin kiinalaisia myymästä halvalla isänmaani mielestä tarpeetonta tai muuten turhaa pikkutavaraa. Senkään perässä valtiollinen jakelufirmamme ei näytä pysyvän.

Posti kulkeekin siis myös pakettien jakelussa jälkijunassa, sillä niiden toimittajia on helposti puolitusinaa. Sieltä jostakin kaukomailta tilasin viime yönä kuvan rautakolikon, joka on juuri sitä rihkamaa, jonka kotimaani haluaa kitkeä. Kun viikon verran pohdin asiaa käännellen kuvaa puolelta toiselle, tulin tulokseen, että metallikolikon tarina on kaltaiselleni harhaoppisellekin enemmän kuin valtion keräämät roposet. Silti on nöyryyttävää yrittää estää kansalta tämäkin pikku huvi tai arjen sisältö. Varsinkin, kun samaan aikaan päättäjämme aukovat ovia selkosen selälleen uhkapelifirmoille sekä kotimaan lisäksi ulkomaisen alkoholin myynnille ympäri vuorokauden.

Erityisesti pienemmät verkkokaupan paketit, verkkokauppojen palautukset sekä kuluttajien välinen kauppa, kuten käytetyn tavaran eli secondhandin kierrätys ovatkin moninkertaistuneet. Eikä kyseessä ole vain Aasia, sillä Afrikka ja Etelä-Amerikka on oma lukunsa. Kolumbian slummista ostin kerran pienen peltihökkelikodin nurkassa piraattitossuja kontaktiliiman katkuissa tekevän, kahden pienen lapsen vanhemmilta "Niken" jalkineet. Ne ovat niin arvokkaat ja tunnetta täynnä, ettei kukaan raaski käyttää niitä tarinan kuultuaan. Siinä kodissa tehty käsityö ja sen takana oleva arki tekivät kengistä paljon enemmän kuin vain vaatekappaleen. Niistä on tullut muisto, symboli ja esine, jolla on mittaamaton tunnearvo. Kun tavaraan liittyy aito ihminen tai useampi, todellinen elämä ja kohtaaminen kasvottoman massatuotannon sijaan, esineen merkitys muuttuu täysin. Se kantaa mukanaan tarinaa, jota mikään tehdas ei pysty kopioimaan.