Mitä ja mistä kirjoittaisin tyhjällä päällä?

Välillä omian korvien väli tuntuu omastakin mielestä täysin tyhjältä eikä mikään aihe tunnu jalostuvan blogiaiheeksi saati -kirjoitukseksi. Vaikka kirjoittaa voi vaikka ei mistään. Tänään on sellainen aamupaivä. Mutta tyhjäksi ei jää tekstin osalta silti tämäkään päivä.

Aamuun heräsin entiseen tapaan neljän maissa eikä Nukkumatti ollut halukas jatkamaan kanssani työskentelyä metsä-wc käynnin jälkeen, joten laitoin aamukaffet porisemaan. Samalla kokeilin syksyiseen tapaan katon rajan säteilylämmittimien termostaattien toimivuutta, sillä talvi on jo ilmoitellut tulostaan monin tavoin. Yksi termari ei toimi, joten vaihdatan kaikki kolme uusiin ennen pakkasia. Se on tärkeää, koska Merikonttikodissa ja Saunakontissa on ympäri vuoden vedet sisällä ja vahinko on melkoinen, jos ne jäätyvät.

Eilen parturoin nurmen lähes viimeisen kerran ennen talvea. On myös aika, kun koivun ja muidenkin lehtipuiden lehdet muuttuvat keltaisiksi, irtoilevat oksistaan kesän työnsä tehneinä ja leijailevat maahan. Tosin jostain luin, että havutkin ovat itseasiassa lehtiä, joiden ei kuulukaant aueta, vaan ne säilyvät samannäköisinä vihreinä neulasina on kesä tai ei. Joka puolella Jokilaaksossa on kuitenkin yhä enemmän syksyn värejä ja osa yksivuotisista tai vielä lyhyemmistä elämistä päättyy, osa pysyy vuodesta toiseen lähes entisellään ja osa menee talviunille.

Ennen uima-altaita ja aamusaunaa, kävin terveysasemalla antamassa putkilollisen verta, sillä lääkäri haluaa uudet PSA-arvot eturauhasesta, vaikkei kuukausi sitten koepaloista syöpää löytynytkään. Kun ensi kuun alkupuolella saan kuulla tuloksista, se ratkaisee milloin tämä vuonna vai eikö milloinkaan on Aasian lähdön aika. Itse olen kovasti menossa, jonka vuoksi olen keräillyt liitteitä vuoden viisumia varten. Jos ei ylipääsemättömiä yllätyksiä tule mistään suunnasta, lähden kaukomaille lokakuun 1. päivä.

Kun kihlattu Morakot ei ole Suomessa, on yksinolon lisäksi myös yksinäisyys kurkkimassa ja kuiskimassa korvanjuuressa. Se ei ole mieluinen seuralainen saati kumppani, vaikka olenkin oppinut viihtymään myös itsekseni. Luonnolle, kasveille ja linnuille puhumisen lisäksi tärkeäksi on tullut neljä kertaa viikossa aamuinen sauna- ja uimareissu sosiaalisine kanssakäymisineen. Mutta arkeni ja pyhäni tärkein palanen on blogikirjoittaminen kaikkine oheistoimenpiteineen aina valokuvista ja -kuvauksesta lähtien.