Yksinäisyys ei ole elämäni parasta aikaa

Puoliso sanan käyttö avoliitossa on sekä arkikielessä että virallisissa yhteyksissä täysin tavallista ja hyväksyttävää. Se on luonteva ja kunnioittava yleissana kumppanille, asumme sitten avioliitossa tai avoliitossa, joka ilmaisee vakiintunutta parisuhdetta ilman, että tarvitsee erikseen eritellä suhteen virallista muotoa. Jos haluaa tehdä ero liittojen välillä, puhutaan usein avopuolisosta avoliitossa tai aviopuolisosta avioliitossa. Lainsäädännössä ja viranomaisilla sanaa avopuoliso käytetään virallisissa yhteyksissä esimerkiksi verotuksessa, Kela-asioissa tai avoliittolaissa, kun halutaan viitata yhdessä asuvaan kumppaniin. On siis sangen luontevaa kutsua avopuolisoa puolisoksi. 

Näillä vuosirenkailla ei tunnu myöskään oikealta puhua enää tyttöystävästä. Naisystäväkin tuntuu jotenkin köykäiseltä. Puhumattakaan joidenkin tietämistä  "tytönheitukoista", joita miehet etsivät itselleen seuraksi elämänsä ilta-aurinkoon. Tytön heitukka on hieman vanhahtava tai murteellinen ilmaisu, jolla viitataan nuoreen, kokemattomaan ja joskus hieman ymmärtämättömään tyttöön. Sanalla on myös historian saatossa ollut kielteisempi kaiku, jolloin sillä on kuvattu kevytmielistä tai huonomaineista naista. Edellisjouluaattona kihlaamaani, kypsäikäiseen Morakotiin ei istu kyllä heitukkaankaan. Vaan hän on elämäni tärkein ihminen ja sydämeni valittu. Morakot on toivoakseni viimeinen matkani jakaja ja puoliso.

76 vuosirengasta on jo varsin kunnioitettava määrä. Johon on kyllä mahtunut jokunen intohimon hetkikin, mutten sanoisi niitäkään kevytmielisiksi. Kuin eilisen muistan ja yhä tunnen pakahtumaisillaan olleen sydämeni simonkyläläisen poliisin tyttären, Pian ja minun ensisuudelman jälkeen luokkaretkellä linja-auton penkillä.

Puun vuosirenkaissa jokainen kerros kertoo omaa tarinaansa. Jotkin renkaat ovat leveitä ja aurinkoisia, toiset tiukempia ja myrskyjen karkaisemia. Mutta jokainen niistä tekee runkosta vahvemman, syvemmän ja ainutlaatuisemman. Elämä onkin kuin joka päivä viisaammaksi tai ainakin kokeneemmaksi tuleva vanha puu. Eikä seitsemänkymmentäkuusi vuosirengasta ole vain numero, vaan elävä kartta. Jokainen rengas kätkee sisäänsä yhden kevään odotuksen, kesän lämmön, syksyn sadonkorjuun ja talven rauhoittumisen. Yhdessä ne muodostavat rungon, joka seisoo tukevasti omilla juurillaan – valmiina ottamaan vastaan seuraavankin tuulenhenkäyksen.

76 on muistojeni ja tarinoitteni kerrostuma. Se on valtava kirjasto elettyä elämää, tallennettuja hetkiä, koettuja muutoksia ja oivalluksia. Renkaat sisälläni eivät ole pelkästään  vanhenemista vaan myös syvenemistä. Jokainen kerros tuo mukanaan enemmän ymmärrystä, tyyntä uteliaisuutta sekä myös armollisuutta itseä ja maailmaa kohtaan. Iän tuomat renkaat tarkoittavat sitäkin, että olen ehtinyt nähdä maailman muuttuvan moneen kertaan. Ehkä myös oppinut ottamaan sitä enemmän vastaan juuri sellaisena kuin se tulee. Se on tilaa elää omannäköistä arkea, kokeilla edelleen uutta pilke silmäkulmassa ja katsoa maailmaa uteliaasti nyt jo kokeneen ihmisen vapaudella.

Uskon, että siksikin koska meidät on luotu miehiksi tai naisiksi ja joidenkin mielestä jopa sukupuolettomiksi, mutta ainakin erilaisiksi, ajattelen, että paras olotila ei ole olla yksin tai ei ainakaan yksinäinen. Vaikka sitäkin on vuosirenkaisiini mahtunut. Kun Morakot on enemmän kymmenen- kuin viidentuhannen  kilometrin päässä ja kun äidinkieltemme erilaisuus asettavat muotisanaa käyttääkseni haasteita kääntäjienkin avulla syvällisiin keskusteluihin kääntäjänkin avulla, hiipii yksinäisyys silloin tällöin nykyisinkin Jokilaaksoon.

Yksi tämän kesän löytö ja lääke siihen on Tuusulan uimahalli. Sielläkin pätee perisuomalainen tapa varsinkin tuntemattomien tai muuten outojen joukossa: "Minä ainakaan en keskustelua aloita". Hyvä tapa muurin murtamiseen on sanoa löylyhuoneen ovelta ajankohdasta riippuen, mutta saunojista riippumatta huomenta, päivää tai iltapäivää ja miksei laajennetuilla aukioloajoilla joskus iltaakin. Löylyhuonettakin  verrattomampi paikka jutustelun lisäksi syvällisempiin keskusteluihin on allasosaston "terapia-allas". Tätä ajattelin eilen, kun olin yksi neljästä ensikerran tutusta, jotka keskustelivat luontevasti altaan nurkkauksessa eturauhasvaivoistaan.